Vain elämää Kainuussa

Vuokra-Caravelle kiidätti meidät Kajaanin Kaupunginteatterin pukuhuoneeseen. Joelille kajaalit silmään ja viihdyttäjän päivä saattoi alkaa. Me muut istuimme teatterin penkkiin ja koimme ilahduttavan Liekeissä-musikaalin. Kannattaa mennä katsomaan jos olet Kajaanissa! Joel on kuin onkin Kajaanin Elvis. Esityksen jälkeen lähdimme tutustumaan keikkamestaan, tsekkaamaan ja lämmittämään saunaa Joelin tilapäisasumukseen. Tällä välin Joel veti vielä toisen Liekeissä-esityksen ennen illan keikkaa Saint Kukossa. Hyvät lukijat, tässä on todellinen ammattireiska! 

Eilisiltana Tuomo oli fiilistellyt Olavi Uusivirran power trio -kokoonpanoa ja koska Joel ei päässyt tsekkiin, mekin olimme nyt kolmisin lavalla. Äidyimme jammailemaan Hendrixiä. Kun tultiin Johnny B. Goodeen, pahaa-aavistamaton pariskunta astui sisään ja päätyi kuulemansa perusteella ostamaan levymme.

Jukkis ei ole nähnyt yhtään jaksoa Vain elämää -sarjasta. Näimme pätkän ilman ääniä kebab-ravintolassa. Jukkiksen mielestä meininki on epäaitoa. Muiden mielestä muusikon perusoikeuksiin kuuluu saada kyynelehtiä teeveessä jos niin haluaa. Vertailukohdaksi sopi oma liikutukseni Olavi Uusivirran esittäessä Pimeyttä Oulussa. Olenko minäkin feikki?

Rauniokaupunki ry oli kokannut meille Generaattorin tiloissa mielettömän hyvän lohikeiton. Toinen kattila kermaisempi, toinen laktoositon. Sanat eivät riitä… Alakerrassa joku bilebändi rynkytti ja Jukkis toivoi meidän olevan joskus yhtä hyvä bändi. Minä en ymmärtänyt bilebändin hyvyyttä. Ulkona oli täystalvi ja lumi pöllysi jäisessä viimassa. Kainuussa ilmasto on armottomampi. 

Asioita, joita emme halua kuulla arkirealismin lamauttamassa suomilyriikassa:

- arkimeikki

- kuntosalionnettomuus

- kylmäketju on katkennut

Joelkin pääsi viimein teatterista ja ehdimme hieman orientoitua illan päätapahtumaan. Luotikujalla oli paikalle saapuessamme jo vipinää. Viereisessä baarissa esiintyi poikien Lahden ajoilta tuttu hevibändi Raaka-aine. Soitimme eilisillan jännityksestä vapautuneina hyvin. Innostuin sooloilemaankin. Porukkaa oli mukavasti. Saint Kukko keräsi myös lava-akustiikkansa puolesta kiitosta.

Auton avaimien katoaminen aiheutti lievän stressitestin. Lopulta löytyivät talon piuhalaatikosta. Roudattiin ja mentiin kämpälle purkamaan keikkareissu. Istumme autossa jossain Lahden ja Helsingin välillä. Niko on miksannut kirjanpidon mukaan 182 eri artistia. "Taideprojekteja" ei laskettu.

Pekka / Pimeys

Uusiin virtauksiin, eri suuntiin

Yleisen WC:n ovi narahtaa ja mies rymistelee ulos tilapäisasumuksestaan Tammelantorilla. Ravintola Vanha Ike tuo mieleeni rakkaan ystävän. Olen matkalla musakauppaan, koska tajusin, että lavojen kasvaessa kolmemetrinen kitarapiuhani ei tule riittämään. Tässäkö sukupolvemme Tali-Ihantala? 

Tänään soitamme PMMP:n lämmittelijänä Club Teatriassa. Esiintymispaikka on uramme tähänastisista suurin ja illan odotukset ovat korkealla. PMMP on merkinnyt meille paljon.

Eilen soitimme Ravintola Artturissa osana Lost In Music -festivaalia. Jengiä oli paljon ja setti oli toimiva. Hyvä keikka, nopea roudaus ja kerrossänky. Joel kävi vielä Telakan keikoilla ja nukkumaan tullessaan hihitteli yksinään. Kuumottava herätys.

Paavo on karannut Berliiniin viettämään boheemielämää. Oulussa ja Kajaanissa meitä miksaa Niko, joka on miksannut meitä kerran aikaisemminkin Kokemäen Vastavirtarockissa, mutta on bändin pitkäaikainen ystävä. Ja heti isoille lavoille!

Jyväskylän korkeudella on jo talvi. Maa lumesta valkoisena. Joel otti mukaan keikkabussiin Kalle-lehden, jonka "oli saanut lahjaksi".

---

Olavi Uusivirta esittää Pimeys-kappaleen akustisesti, laulamme Paulan kanssa Päiväkodin neliäänisesti.

Jossain vaiheessa PMMP:n keikan aikana havahdun ja kysyn Jukkikselta: "Onko tämä unta?"

Pimeyden keikka meni hyvin, jengiä oli joitakin satoja. Olavin uusi kokoonpano oli kuin nyrkki silmään. Ulkona pääesiintyjän aloitukseen asti 200m jono.

Kokemus oli epätodellinen ja tunteikas. PMMP:n lopettaminen konkretisoitui. En näe niitä enää. Omalta osaltani en voisi toivoa parempia jäähyväisiä. Kiitos!

Olemme matkalla Kajaaniin.

Pekka / Pimeys

"Tukkani jäi Omenahotelliin"

Myöhässä itse asettamastani tapaamisajasta. 23 on onneton bussilinja. Muut olivat jo Kaapelilla herkullisen näköisellä sosekeittolounaalla. Aikataulun sanelemana jouduin tyytymään pariin kuivaan leivänkannikkaan. Pahinta oli tietty se, että kun autossa pääsin juttua iskemään, huomasin, että kaikki hauskat jutut oli jo kerrottu. Menomatkalla haimme Lahden Teatteri Vanhaan Jukoon maanantain keikalla unohtuneen paitabisneksen. Sivumennen sanottakoon, että Jukon keikka meni hyvin.

Otimme viime viikolla treeneissä käyttöön Tuomon vanhan neliraiturin. Äänitimme kolmen uuden biisidemon pohjat. Soundi oli loistava ja käyttöliittymä helppo ja hauska. Aiomme jatkaa samalla metodilla.

Keikka oli Popparissa, Jyväskylässä. Veto ilman miksaajaamme, Paavoa, jännitti hiukan. Veto ilman soundcheckiä jännitti enemmän. Heitimme homman herran haltuun ja päätimme nautiskella tilanteesta.

Katselimme Jukkiksen kanssa hotellilla pitkästä aikaa TV:tä. Sieltä tuli Mies ja alaston ase 33 & 1/3. Samat vanhat jutut naurattivat. Totesimme että TV:stä ei yleensäkään tule paljoakaan. Popparin takahuone oli ilmastointikanavan kokoinen. Tunnelma oli tiivis ja keikkaa edeltävässä wouwoijeessa hengitimme tiukasti yhteen.

Keikalla oli hyvin porukkaa ja soitimme vapautuneesti. Kitaran soittaminen bändissä on yksi ihmiselämän hienoimmista asioista. Toisinaan palaset loksahtavat. Pölpötimme ilmastointikanavassa pikkutunneille asti.

Aamulla tyynyllä oli Joelin mustia hiuksia. Mietimme lapsillemme nimiä - Gandalf Nisu ja Höstfest Laakso. Tuomo jäi Höstfesteille Lazards-keikalle. Junat ja Jukkis ovat luotuja kulkemaan.

HUOM!
Soitamme 18.10 PMMP:n Oulun jäähyväiskeikan lämppärinä Club Teatriassa! Mukana myös Olavi Uusivirta. Tulkaa sinne!

Pekka / Pimeys

Ruskaretki Turkuun

Tovi on vierähtänyt viime "plokista". Keskiviikkona oltiin Tavastialla. Paljon yleisöä ja nk. double headliner -järjestely. Soitimme ekaa kertaa jälkimmäisenä. Historiallista! Tavastian Vippi takataskussa on helppo hymyillä!

Tänään luvassa Turku. Bar Kuka. Mikä on mukavampaa, kuin lähteä kavereiden kanssa perjantai-iltana ajelemaan Turkuun? Minulta jos kysytään, jokunen asia, mutta ei moni!

Iltalehden lööppi: "Jukkis ehdotti ajovuorojen arvontaa - joutui itse paluumatkan kuskiksi".

Pimeydessä pyrimme tasapuolisuuteen, mutta kunniakasta on hyväksyä kohtalonsa. Sen tiesivät jo assyyrialaiset.

Viime keikoilla olemme soittaneet "joitakin" uusia "kappaleita". Ne tuntuvat hyviltä. Tuomo sen kun rytmittää, Jukkis bassoa pompottaa, Joel pianolla tunnelmoi ja minä kitaravalleista unelmoin. Jumankauta. Matkalla Turkuun on monia pitkiä tunneleita. Tuntuu siltä, että kun tunnelista tullaan ulos, toisessa päässä voi vallita täysin eri ilman ala. En tullut ajatelleeksi, että Turku on Helsinkiä pohjoisemmassa. Saatan siis olla liian kevyesti varustautunut.

Huomaan kirjoittavani tajunnanvirtamaista tekstiä. Olemme nykyään Joelin kanssa opiskelukavereita eräällä kuunnelmakurssilla. Kuulen päässäni tekstin ja tehosteet. Tuomo ohittaa, samurai-miekka välähtää.

Alla syksyn tulevat keikat:

4.10 Bar Kuka, Turku

7.10 Teatteri Vanha Juko, Lahti

11.10 Poppari, Jyväskylä (/w Harjumaa)

17.10 Ravintola Artturi, Lost In Music, Tampere

18.10 (tulossa)

19.10 Saint Kukko, Kajaani

9.11. Nosturi, Helsinki (/w Olavi Uusivirta, Risto Juhani)

5.12 Torvi, Lahti

18.12 Sellosali, Espoo (/w Minä ja Ville Ahonen)

Hyvää syksyä!

Pekka / Pimeys