Rauma kuuluu keskipienten
rannikkokaupunkien sarjaan, joissa ihmisillä on aikaa eksyä vanhan
kaupungin kujille, suunnitella riippumaton ostamista ja avata
ensimmäinen olut aamu-uinnilla. Joutilaisuus Kainuussa on
toisenlaista, näköalattomampaa ja haikeampaa. Siinä missä
raumalainen mies voi ongelmitta käyskennellä Kauppakadulla
valkoisissa puuvillahousuissa minttutötteröä nuoleskellen, on
kainuulaisen miehen sujautettava kaksi puukkoa povariin lähtiessään
paikalliseen.
Ennen keikkaa lauloimme "Wouwoijeen"
jakautuneina puron kaksin puolin. Emme ehtineet hävetä omaa
tanssisuoritustamme, sillä huomio oli puron toisella puolella
tanssivissa bänditovereissa. "Wouwoijee" on muodostunut
tärkeäksi riitiksi ennen keikkaa. Se on rituaalitanssi, joka toimii
introna, äänenavauksena ja venyttelynä ennen keikkaa,
huumoriaspektia unohtamatta.
Mukavasti sujuneen, olohuonemaisen
keikan jälkeen suuntasimme merimieskapakki Putkaan, jossa Tuure
Kilpeläinen & Kaihon karavaani johdatti kansan syvät rivit
vapautuneeseen tilan. Edessämme tanssinut keski-ikäinen nainen oli
täysin eksaatissa, heitteli tukkaansa ja kiljahteli ("tääl ei
oo ikkään ollu tämmöstä"). Tuure on todella karismaattinen
esiintyjä. Itsevarman ja rennonoloinen mies on tuntunut löytäneen
jotain olennaista esiintyjyydestä.
Pekka pelasi korttinsa oikein ja päätyi
keikan jälkeen fiilistelemään "musaa ja elämää"
karavaanirumpali Sampo Haapaniemen kanssa. Skenetys tuotti tulosta ja
kaulailun aikana kuultiin jopa Egotripin uutta levyä. Teekkarivuodet
ovat opettaneet Huittisten Loirille tärkeitä sosiaalisia taitoja.
Aamulla heräilimme yhdessä ja
erikseen, opettelimme elämää, kävimme aamu-uinnilla,
tyynnyttelimme raumalaista tyttöystävää ja suuntasimme purtemme
kohti Uudenmaan ruusua, Hyvinkäätä.
