BABIT - Boys are back in town

Kaikki menee hyvin kun olet 18-vuotias. Tytöt hymyilevät sinulle takarivistä kätellessäsi rehtoria valmistumisen johdosta. Myöhemmin illalla juot halpaa viiniä Pikku-Veskun puistossa ja samat tytöt hymyilevät sinulle. Bändisi keikoilla käy paljon ihmisiä. Elämä tuntuu kevyeltä. Se kiinnostaa. Mahdollisuudet ovat loputtomat.

Yhtyeessämme ei ole enää 18-vuotiaita. Me olemme puoliaikuisia hipstereitä, joilla on vanhan miehen ajatukset. Enää halvan viinin juominen ei tunnu samalta. Täytyy olla kallimpaa, sillä ikätoverit ovat siirtyneet parempiin merkkeihin.

Otin yhteyttä paikallismedioihin mainostaakseni keikkaamme. Kukaan ei vastannut. 18-vuotiaana minun pärstäni oli "Etlarin" kulttuurisivujen kannessa.

Tästä huolimatta Torvessa soittaminen tuntuu poikkeuksetta hyvältä. Ystävät hymyilevät, yleisössä ja siinä sinun vieressä ja takana. Viinin hintaa ei kysellä, Jarttu tarjoilee sen - hymyillen.

Esiintyminen Torvessa tuntui mahtavalta. Soitimme vapautuneesti, mölisimme, ja ennenkaikkea diggailimme musasta, toisistamme ja yleisöstä. Tällaista pop-musan soittaminen pitää tuntua! Ystäväni J. Sorjanen sanoi että keikkamme "herätti ajatuksia, nauratti, itketti". Koen että onnistuimme.

Rumpalimme Tuomo Laakso ja miksaajamme Paavo Malmberg saivat ylistystä useilta tahoilta keikan jälkeen. On todennnäköistä että kannuttajamme ja nappulanvääntäjämme ylpistyvät lähiviikkojen aikana. Seurauksista saat lukea "plokistamme".

Touché!

Sir Mäkinen & P. Nisu (tiedon valtatien välityksellä)