Kesäkissamme Jaakko
ei ollut nukkunut kolmeen yöhön. Viihtynyt hän sen sijaan oli.
Olin
Provinssirockissa festivaalivieraana ensimmäisen kerran vuonna 2002. Silloin
festivaalilla esiintyi mm. Super Furry Animals, Tulenkantajat, The
Crash ja Slayer. Tämän jälkeen olen käynyt Provinssissa monia
kertoja myöhemminkin. Ensimmäinen esiintyminen lavan puolella
koitti nyt 2015 eli kolmetoista vuotta myöhemmin. Tilanne oli
merkittävä. Suttuinen sää ei estänyt rockin ihmettä
tapahtumasta. Rockasimme tykisti, yleisö antoi, otti ja sai.
Settimme kehittyy ja paranee keikka keikalta. Olemme organismi, joka
laajenee.
Provinssin keikka
oli myös viikon neljästä vedosta ensimmäinen. Keikan jälkeen
todistimme Musen areenashowta kaatosateessa. Yhtyeen uusi levy ei
orkesteriamme säväytä, mutta show on tietty show... toisaalta ja
toisaalta, kom sii kom saa. Ei se silti sydäntä lämmittänyt.
Musen suuri ilmapallo räjähti mudan keskellä ja Joel sai
räjähdyksen voimasta kuraisen kuorrutuksen keltaiselle
sadetakilleen. Olimme aivan märkiä, joten otimme puhelun
Ykspihlajaan, Kokkolaan, Airolan Outille, joka lupasi majoittaa
matkustavaiset vielä yötä vasten. Kuuntelimme matkalla muun muassa
Stingiä, Steely Dania ja Procol Harumia. Tommi Liimatan uusi Valo
paistaa rummun läpi -sarjakuva on ollut kovassa kulutuksessa
sikaosastolla. (Pekka)
Kokkolan Ykspihlaja
tarjosi orkesterillemme melkoisen healing-juhlan. Nukuttuamme
makoisat yöunet otimme ärhäkän kahvakuulatreenin ja päiväsaunan.
Airoloiden omistama Kahvila Saha on tunnelmallisempia paikkoja, mitä
Suomesta löytyy. Ilmapiiri on huomaavainen ja rento, ja vienot
laineet liplattavat rantaan.
Keikka sujui
oivallisesti, vaikka "kohkauksen" ja "intiimiyden"
suhde herätti päänvaivaa. Kuinka rokata, kun yleisö istuu metrin
päässä? Tunnelma oli lähempänä Loiri-nuotiota, kuultiin
paikallisen suusta. Keikan jälkeen otimme uuden saunan ja
valmistauduimme seuraavan päivän Oulun reissuun.
Aamulla Jukkis otti
sakot ja kirosi. Ei auttanut itku markkinoilla, karavaanimme suuntasi
yllätyskeikalle Oulun Rotuaarille. Showtime oli virkistävästi
puolen päivän aikaan. Keikan jälkeen nautimme maankuulut burgerit,
ostimme deodorantit ja lähdimme Hailuotoon. Saaressa pidetty Bättre
folk -festivaali osoittautui heittämällä tämän kesän parhaaksi
tapahtumaksi. Saimme diggailla hyviä bändejä (Absoluuttinen
nollapiste, Yona, Jaakko Laitinen & Väärä raha, Noah Kin),
vetää messevän iltapäiväkeikan, ajautua saunalimboon (savusauna
feat. sähkölämmitteinen) ja nauttia jaloviinoja ja halata
kirjailija Juha Itkosta. Tapasimme Nollapisteen! Pekka sai sarjikseen
Liimatan signeerauksen. Kitaristi-laulajamme kaunis olemus sai myös
huomiota vastakkaisen sukupuolen edustajilta: Pekan silmät eivät
kuulemma olleet "mitkään markettisilmät", eli
"averaket".
Kesäkissamme Jaakko nautti & nautti. Miestä ei nähty juuri dormitoorin puolella.
Jaakon raukeassa, buddhamaisessa kesäolemuksessa kiteytyi meidän
kaikkien tunnot. (Joel)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti