sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kesän marjat pakkaseen

Kesäkissamme Jaakko ei ollut nukkunut kolmeen yöhön. Viihtynyt hän sen sijaan oli.

Olin Provinssirockissa festivaalivieraana ensimmäisen kerran vuonna 2002. Silloin festivaalilla esiintyi mm. Super Furry Animals, Tulenkantajat, The Crash ja Slayer. Tämän jälkeen olen käynyt Provinssissa monia kertoja myöhemminkin. Ensimmäinen esiintyminen lavan puolella koitti nyt 2015 eli kolmetoista vuotta myöhemmin. Tilanne oli merkittävä. Suttuinen sää ei estänyt rockin ihmettä tapahtumasta. Rockasimme tykisti, yleisö antoi, otti ja sai. Settimme kehittyy ja paranee keikka keikalta. Olemme organismi, joka laajenee.

Provinssin keikka oli myös viikon neljästä vedosta ensimmäinen. Keikan jälkeen todistimme Musen areenashowta kaatosateessa. Yhtyeen uusi levy ei orkesteriamme säväytä, mutta show on tietty show... toisaalta ja toisaalta, kom sii kom saa. Ei se silti sydäntä lämmittänyt. Musen suuri ilmapallo räjähti mudan keskellä ja Joel sai räjähdyksen voimasta kuraisen kuorrutuksen keltaiselle sadetakilleen. Olimme aivan märkiä, joten otimme puhelun Ykspihlajaan, Kokkolaan, Airolan Outille, joka lupasi majoittaa matkustavaiset vielä yötä vasten. Kuuntelimme matkalla muun muassa Stingiä, Steely Dania ja Procol Harumia. Tommi Liimatan uusi Valo paistaa rummun läpi -sarjakuva on ollut kovassa kulutuksessa sikaosastolla. (Pekka)

Kokkolan Ykspihlaja tarjosi orkesterillemme melkoisen healing-juhlan. Nukuttuamme makoisat yöunet otimme ärhäkän kahvakuulatreenin ja päiväsaunan. Airoloiden omistama Kahvila Saha on tunnelmallisempia paikkoja, mitä Suomesta löytyy. Ilmapiiri on huomaavainen ja rento, ja vienot laineet liplattavat rantaan.

Keikka sujui oivallisesti, vaikka "kohkauksen" ja "intiimiyden" suhde herätti päänvaivaa. Kuinka rokata, kun yleisö istuu metrin päässä? Tunnelma oli lähempänä Loiri-nuotiota, kuultiin paikallisen suusta. Keikan jälkeen otimme uuden saunan ja valmistauduimme seuraavan päivän Oulun reissuun.

Aamulla Jukkis otti sakot ja kirosi. Ei auttanut itku markkinoilla, karavaanimme suuntasi yllätyskeikalle Oulun Rotuaarille. Showtime oli virkistävästi puolen päivän aikaan. Keikan jälkeen nautimme maankuulut burgerit, ostimme deodorantit ja lähdimme Hailuotoon. Saaressa pidetty Bättre folk -festivaali osoittautui heittämällä tämän kesän parhaaksi tapahtumaksi. Saimme diggailla hyviä bändejä (Absoluuttinen nollapiste, Yona, Jaakko Laitinen & Väärä raha, Noah Kin), vetää messevän iltapäiväkeikan, ajautua saunalimboon (savusauna feat. sähkölämmitteinen) ja nauttia jaloviinoja ja halata kirjailija Juha Itkosta. Tapasimme Nollapisteen! Pekka sai sarjikseen Liimatan signeerauksen. Kitaristi-laulajamme kaunis olemus sai myös huomiota vastakkaisen sukupuolen edustajilta: Pekan silmät eivät kuulemma olleet "mitkään markettisilmät", eli "averaket".

Kesäkissamme Jaakko nautti & nautti. Miestä ei nähty juuri dormitoorin puolella. Jaakon raukeassa, buddhamaisessa kesäolemuksessa kiteytyi meidän kaikkien tunnot. (Joel)





maanantai 22. joulukuuta 2014

Matka jatkuu - Aika tihentyy


(kirjoitettu 19.12.2014)
Matkalla Oulusta Saloon. Transporter nielee kilometreja ja Iron Maiden soi. Huonomminkin olla voi(s).

Salossa esiinnymme nuoren ja lupaavan Tiisu-yhtyeen kanssa. Oulussa keikkakaverina oli Lieminen. Artisti voi tehdä keikkoja monella tapaa. Lieminen ja DJ Hercules saapuivat Oulun keikalle lentokoneella dj-kamat yhdessä repussa. Meillä oli autollinen romua ja 9h ajomatka alla. Toisin sanoen latausta meillä oli!

Lumeton joulukuu on melkoisen pimeää aikaa tien päällä. Pieniä eläimiä näkee paljon. Toiset vipeltävät, toiset ovat Tommi Liimatan sanoin marjapussin näköisiä. Huomenna soitamme vielä toisen keikan Tiisun kanssa. Tiisu on kertakaikkiaan merkittävän lahjakas ja räjähtävä yhtye, jolta voimme odottaa suuria tässä rockin pyhässä yhteydessä. Muun hyvän lisäksi ovat todellisia unelmavävyjä. Alla kuva Pimeyden ja Tiisun YYA-sopimuksen (Ystävyys, Yhteistyö ja Avunanto) kirjaustilaisuudesta.



Joulukuun 26. päivä saa ensi-iltansa Taru Mäkelän uusi elokuva "Eila, Rampe ja Likka". Pimeyden "Hetki vielä" kuullaan levyn tunnarina ja joku on voinut bongata trailerinkin TV:stä. Pimeys on nykyään myös audiovisuaalinen yhtye. Alla "Hetki vielä"-musavideo, jossa mukana matskua elokuvasta.


Mutta nyt löpinät sikseen, Pimeyden uutta levyähän me tässä autossa kaikki odotellaan ja niin toivottavasti tekin. Ja kohtahan se jo ilmestyykin. Siihen on tällä päivämäärällä aikaa alle kuukausi. Levy julkaistaan 16.1.2015 ja sen nimi on Aika tihentyy. Levy sisältää 11 uutta Pimeys-biisiä. Olemme siitä mahdottoman ylpeitä ja iloisia!




Levyn biisilista näyttää tältä:
Muistin sen toisin
Hetki vielä
Nuoruuden kaupunki
Meeri
Nostokurjet
Lähdetään
Ei saa luovuttaa
Aivan erilainen
Salaisuus
Joku syntyy, joku kuolee
Maalaa meidät

Fyysinen levy julkaistaan vinyylinä ja cd:nä. Levyn voi tilata ennakkoon vaikkapa täältä:

Levyn tuotti Tuomas Ilmavirta, blogistakin tuttu M.dulorin Pomo. Bändin äänitti Petraxissa Studio Kekkosen ulkoilmaministeri, Julius Mauranen. Hetki vielä -kappaleen äänitti Atomic Spa -studiolla Lahden Reippaan kasvatti, Jyrki Tuovinen. Jyrki niin ikään miksasi noin puolet levyn biiseistä. Toisen puolen miksasi Keravan kolli, Miikka Huttunen. Äänitysassistentteina toimivat Heikki Hyvänen, Arttu Aalto sekä Kalle Keskikuru. Päälleäänitykset teimme erinäisissä kohteissa yhdessä Pomon kanssa. Masteroinnin teki one and only Svante Forsbäck. Upean kannen suunnitteli Otto Donner (nuorempi) ja kannen valokuvat otti legendaarisen “semisexy, semihippi” Nauska. 

Levyjulkkareita juhlitaan 31.1.2015 Tavastialla. 

Toivotamme kaikki tervetulleeksi julkkareihin ja kiitämme teitä hienosta vuodesta!

Pekka / Pimeys

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Keidas Kokkolassa

Kokkolan keikka oli menestys. Tupa täynnä kaiken ikäistä väkeä. Keskipohjalainen oli tehnyt meistä sivun jutun ja väki oli löytänyt Ykspihlajan Kahvila Sahaan. Soitimme uusia biisejä ja paljon sellaisia, mitä ei ole hetkeen setissä kuultu, kuten Asema.




Airolan perhe piti meistä hyvää huolta. Peppi Pitkätossun Huvikumpua muistuttavassa talossa ovet ovat auki soittajille ja matkustavaisille. Hevosia ja kesäteatteria, keikkoja, Elsa-koira, aevan ihanaa pestopiirakkaa ja lämpimiä ihmisiä.


Keikan jälkeen saunaan ja mereen. Kuuntelimme Pink Floydia myöhään yöhön. Mikäpä siinä nuorten miesten ollessa, kun maailma oli sillä hetkellä valmis.

Nyt ajelemme kohti Helsinkiä. Pysähdyimme uimaan Tampereella Suomen Top 5 Kivisimmät rannat -listan ykkössijaan yltäneellä uimarannalla. Ostin autoon Eaglesin Complete Greatest Hitsin.

Pekka / Pimeys

Macauxella feberissä

Olemme matkalla Kokkolan Ykspihlajaan keikalle ja tunnelma on kiehtovalla tavalla intiimi - Jukkiksen hikeä valuu shortseilleni. Harvoin saa olla näin lähellä Jukea.

Mä oon pahoillani, Miss Jackson, oikeesti! Autossa perse puutuu ja hitit kääntyvät suomeksi.

- Joel

Joelin keskittymiskyky on laskenut ameeban tasolle. Hän on ollut "macauxella feberissä. Oli vissiin yksi aika suvessa. Pari viikkoa jälkeen juhanin joteski huono." Näin kirjoitti Aleksis Kivi. Kaksi kappaletta tekstin tuottamista oli Jopille liikaa. Mutta on hän ehdottoman kova luettelemaan Kiven kirjeitä ulkomuistista. Pitkiä pätkiä, tietämättä mitä puolet sanoista tarkoittavat-

Olemme kierrättäneet istumapaikkoja. Radiosta tulee räpintapaista. Torstaina soitimme kelpo akkarikeikan Roisto-klubilla, Katajanokan maailmanpyörän alla. On hienoa tehdä tällaisia ulostuloja pitkän studiorupeaman jälkeen.

Kesä on ollut meille hyvä, vaikka olemmekin pysyneet poissa näköpiiristä. Kesä on kasvun aikaa ja sato korjataan, kun syksy tulee.

Musiikkivideokin tehtiin. Uramme ensimmäinen!
Videon työryhmä:
Ohjaus - Heikki Hyvänen
Kuvaus - Jaakko Rinne
Kuvausassistentti - Markku Suoniemi
Tanssija - Jenni Nikolajeff
Puvustus - Shadi Razavi

Tässä Salaisuus-musiikkivideo:


lauantai 31. toukokuuta 2014

Pimeys Petraxilla part. II

31.5.2014

Terveisiä Hollolan Petraxin part. II -sessioista! Pekan vatsa on ollut kipeä (johtuuko jännityksestä?!) ja yksi vahvistin ei ole toiminut. Onko tämä sukupolvemme Tali-Ihantala? Anyways, anyhows, kohta aloitetaan äänitykset Nostokurjilla. Yhteinen fiilis on, että biisit on hyvin sovitettuja ja reenattuja - nyt tallennetaan.

Biisit, jotka äänitetään:

Nostokurjet
Nuoruuden kaupunki
Aivan erilainen
Et sä tullutkaan
Maalaa meidät




perjantai 14. maaliskuuta 2014

Pimeys - äänityshommissahan se on!

Oppi-isäni, Jiri Kurosawan Betty-vanhus, säyseä automobiili, starttasi Kaapelitehtaalta eilen kuuden pintaan. Se on käynyt kuudella mantereella. Tavaraa oli mukana jos jonkinlaista, Pekka kertoo siitä erikseen. Tunnelma oli innostunut ja hyväntuulinen: olimmehan matkalla Hollolaan, Petrax-studioon, jossa äänittämisestä olen haaveillut jo lukioikäisenä. Jukkiksen kanssa todettiin, että me ollaan soitettu 16 vuotta yhdessä, vuosi sitten vietettiin kristallihäitä. Tätä menoa päädytään Guinnessiin.

Petraxissa on lokoisat oltavat! Rappulan perhe tarjoilee apetta siinä määrin, että kuuluisa "ruokavirhe" on mahdollinen.

Aloitamme äänitykset Lähdetään-nimisestä kappaleesta.

Sessioiden roolihenkilöt, alfabeettisessä järjestyksessä:

Hyvänen Heikki - äänitysassistentti, dokumentaristi
Ilmavirta, Tuomas: tuotanto
Laakso, Tuomo: rummut, perkussiot
Mauranen, Julius: äänitys
Mäkinen, Joel: laulu, koskettimet, ploki
Nisu, Jack: laulu, kitarat
Virtanen, Jucky: bassot

- Joel





lauantai 16. marraskuuta 2013

Vaihtoehtoista historiaa - Subjektiivinen näkemys M.dulorista

Tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun hämeenlinnalainen Ultramariini-yhtye julkaisi ensimmäisen albuminsa "Juuri ja juuri olemassa". Silloin perustettiin myös levy-yhtiö nimeltä M.dulor. Vuosi oli 2003. "Elohopeaa" soi Radiomafialla. Saattoi se olla silloin jo YleX, mutta asenteeltaan se oli lähempänä Radiomafiaa. Olin 18-vuotias radion musiikkiohjelmien suurkuluttaja Huittisista. Elohopeaa kolahti kovaa. Kesällä 2004 lähdin kaverini kanssa Helsinkiin. Senaatintorilla esiintyi Ultramariini samaisen radiokanavan järjestämässä tapahtumassa. Elohopeaa soi sielläkin. Bändi teki vaikutuksen.

Vuonna 2001 ystäväni oli voittanut Radiomafian Paleface-kilpailun ja ottanut minut mukaansa palkintomatkalle Radiomafian Studio B:ssä tapahtuvaan livesessioon. Elettiin suomirapin heräämisen aikaa. Hämeenlinnalainen Karri Miettinen eli Paleface tapasi Radiomafiassa fanejaan ja kertoi levynteosta. Mieleeni jäi maininta aikaisemmassa yhtyeessään koskettimia soittaneesta tyypistä nimeltä "88 keys". Ajattelin, että onpa hyvä taiteilijanimi. Keikka oli loistava. Palefacen bändissä koskettimia soitti kuitenkin Okke Komulainen, eikä mystinen "88 keys".

2006 bändikaverini Rex Willeristä suositteli minulle Ultramariinin Kevään ja kesän tähtikuvioita -levyä, joka oli jostain syystä mennyt ohi, vaikka muistinkin Suudelma-biisin olevan todella kova. Sama kaveri tutustutti minut syksyllä bassotaiteilija Jukkis Virtaseen, joka myöhemmin liittyi Rex Willeriin. Jukkis soitti myös bändissä nimeltä Nick Arse & The Arsenicks, jonka laulusolistin, Joel Mäkisen, tapasin Kokemäen Vastavirtarockissa kesällä 2007. Samaisessa tapahtumassa Joel soitti tuurauskeikan Rex Willerin riveissä 2010.

2009 Arsenicks oli telakalla, joten aloimme kirjoittaa Joelin kanssa yhdessä kappaleita, aluksi nimellä Suomalainen, Ruotsalainen & Norjalainen.

2010 löysin Matti Johannes Koivun musiikin. Alternative country-innostukseni oli johtanut minut Cardigansin, Bright Eyesin ja Wilcon kautta miehen musiikin äärelle. Toisinaan huomasin Otaniemen käytävillä tutunnäköisen pitkänhuiskean tyypin, jonka tunnistin Ultramariinin ja Matti Johannes Koivun kosketinsoittajaksi, Tuomas Ilmavirraksi. Saman vuonna ilmestyi odotettu Ultramariini-albumi "Ydin" sekä keväällä 2011 Matti Johannes Koivun "Toisen maailman nimi"-albumi.

Keväällä 2011 pyysimme Joelin rumpalikaveria Tuomo Laaksoa tulemaan bänditreeneihin kokeilemaan. Tuomo ei innostunut power-musastamme, mutta tuli kuitenkin seuraaviinkin treeneihin. Kävi ilmi, että Tuomo soittaa rumpuja myös Matti Johannes Koivun bändissä. Bändillämme oli tässä vaiheessa jo oikea nimikin -  Pimeys.

Istutimme Joelin kanssa Jukkiksen Cellan pöytään ja kerroimme uudesta bändistämme ja kyselimme kiinnostusta soittohommien jatkamiseen. Meillä oli Jukkiksen kanssa ero takana Rex Willerissä, mutta myöhemmin olin ymmärtänyt hänen tuntemuksensa ja kuopannut bändin. Nyt Jukkis halusi liittyä jengiin.

Tuomo oli kesällä lähtenyt bändistä, mutta syksyllä oli taas mukana treeneissä ja olimme vihdoin oikea bändi. Äänitimme jouluna 2011 Pimeyden demoja. Tammikuussa lähdin ulkomaille ja hoidimme parin biisin julkaisun kuntoon siten, että toukokuussa julkaisimme Soundcloudissa kappaleet Näin sinut unessa & Elämä kiinnostaa. Lähestyimme levy-yhtiöitä, joista osa oli varovaisen kiinnostuneita, mutta "jotain puuttui". Yritin säätää julkaisukuvioita Espanjasta käsin. Tuomo kertoi, että hänen bändikaverinsa Matti Johannes Koivun bändistä, Tuomas Ilmavirta, voisi olla kiinnostunut julkaisemaan "Elämä kiinnostaa"-kappaleen sinkkuna M.dulor -levy-yhtiönsä kautta. Kävimme Tuomaksen kanssa pitkiä palavereja Skypen välityksellä ja Pimeydessä vakuutuimme M.dulorin periaatteista ja toimintatavoista. Myös yhtiön back-katalogi oli laadukas ja lämmitti Ultramariini- sekä MJK-fania. Tuomas sanoi, että ei voi luvata ihmeitä, mutta vilpittömistä lähtökohdista tehty hyvä musiikki löytää kuulijansa. Sinkku ilmestyi 25.6.2012.

Talvella 2012 ryhdyimme äänittämään debyyttialbumiamme "Muut on jo menneet", joka ilmestyi 10.5.2013. Levyn tuottajana toimi Tuomas. Eräänä tavallisena talvisena äänityspäivänä jäimme yöksi Tuomaksen vanhemmille Hämeenlinnaan. Tuomas esitteli vanhoja Hoax-yhtyeen kasetteja. Hoaxin MC:nä toimi Paleface. Koskettimia soitti "88 keys".

-----

Onnea M.dulor 10v!

Juhlan kunniaksi julkaistaan harvinaisuuksia yhtiön matkan varrelta.
Ensimmäisenä kuultavissa Pimeys - Turku
Pekka / Pimeys


















sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Vain elämää Kainuussa

Vuokra-Caravelle kiidätti meidät Kajaanin Kaupunginteatterin pukuhuoneeseen. Joelille kajaalit silmään ja viihdyttäjän päivä saattoi alkaa. Me muut istuimme teatterin penkkiin ja koimme ilahduttavan Liekeissä-musikaalin. Kannattaa mennä katsomaan jos olet Kajaanissa! Joel on kuin onkin Kajaanin Elvis. Esityksen jälkeen lähdimme tutustumaan keikkamestaan, tsekkaamaan ja lämmittämään saunaa Joelin tilapäisasumukseen. Tällä välin Joel veti vielä toisen Liekeissä-esityksen ennen illan keikkaa Saint Kukossa. Hyvät lukijat, tässä on todellinen ammattireiska! 

Eilisiltana Tuomo oli fiilistellyt Olavi Uusivirran power trio -kokoonpanoa ja koska Joel ei päässyt tsekkiin, mekin olimme nyt kolmisin lavalla. Äidyimme jammailemaan Hendrixiä. Kun tultiin Johnny B. Goodeen, pahaa-aavistamaton pariskunta astui sisään ja päätyi kuulemansa perusteella ostamaan levymme.

Jukkis ei ole nähnyt yhtään jaksoa Vain elämää -sarjasta. Näimme pätkän ilman ääniä kebab-ravintolassa. Jukkiksen mielestä meininki on epäaitoa. Muiden mielestä muusikon perusoikeuksiin kuuluu saada kyynelehtiä teeveessä jos niin haluaa. Vertailukohdaksi sopi oma liikutukseni Olavi Uusivirran esittäessä Pimeyttä Oulussa. Olenko minäkin feikki?

Rauniokaupunki ry oli kokannut meille Generaattorin tiloissa mielettömän hyvän lohikeiton. Toinen kattila kermaisempi, toinen laktoositon. Sanat eivät riitä… Alakerrassa joku bilebändi rynkytti ja Jukkis toivoi meidän olevan joskus yhtä hyvä bändi. Minä en ymmärtänyt bilebändin hyvyyttä. Ulkona oli täystalvi ja lumi pöllysi jäisessä viimassa. Kainuussa ilmasto on armottomampi. 

Asioita, joita emme halua kuulla arkirealismin lamauttamassa suomilyriikassa:
- arkimeikki
- kuntosalionnettomuus
- kylmäketju on katkennut

Joelkin pääsi viimein teatterista ja ehdimme hieman orientoitua illan päätapahtumaan. Luotikujalla oli paikalle saapuessamme jo vipinää. Viereisessä baarissa esiintyi poikien Lahden ajoilta tuttu hevibändi Raaka-aine. Soitimme eilisillan jännityksestä vapautuneina hyvin. Innostuin sooloilemaankin. Porukkaa oli mukavasti. Saint Kukko keräsi myös lava-akustiikkansa puolesta kiitosta.
Auton avaimien katoaminen aiheutti lievän stressitestin. Lopulta löytyivät talon piuhalaatikosta. Roudattiin ja mentiin kämpälle purkamaan keikkareissu. Istumme autossa jossain Lahden ja Helsingin välillä. Niko on miksannut kirjanpidon mukaan 182 eri artistia. "Taideprojekteja" ei laskettu.


Pekka / Pimeys

lauantai 19. lokakuuta 2013

Uusiin virtauksiin, eri suuntiin

Yleisen WC:n ovi narahtaa ja mies rymistelee ulos tilapäisasumuksestaan Tammelantorilla. Ravintola Vanha Ike tuo mieleeni rakkaan ystävän. Olen matkalla musakauppaan, koska tajusin, että lavojen kasvaessa kolmemetrinen kitarapiuhani ei tule riittämään. Tässäkö sukupolvemme Tali-Ihantala? 

Tänään soitamme PMMP:n lämmittelijänä Club Teatriassa. Esiintymispaikka on uramme tähänastisista suurin ja illan odotukset ovat korkealla. PMMP on merkinnyt meille paljon.

Eilen soitimme Ravintola Artturissa osana Lost In Music -festivaalia. Jengiä oli paljon ja setti oli toimiva. Hyvä keikka, nopea roudaus ja kerrossänky. Joel kävi vielä Telakan keikoilla ja nukkumaan tullessaan hihitteli yksinään. Kuumottava herätys.

Paavo on karannut Berliiniin viettämään boheemielämää. Oulussa ja Kajaanissa meitä miksaa Niko, joka on miksannut meitä kerran aikaisemminkin Kokemäen Vastavirtarockissa, mutta on bändin pitkäaikainen ystävä. Ja heti isoille lavoille!

Jyväskylän korkeudella on jo talvi. Maa lumesta valkoisena. Joel otti mukaan keikkabussiin Kalle-lehden, jonka "oli saanut lahjaksi".

---

Olavi Uusivirta esittää Pimeys-kappaleen akustisesti, laulamme Paulan kanssa Päiväkodin neliäänisesti.

Jossain vaiheessa PMMP:n keikan aikana havahdun ja kysyn Jukkikselta: "Onko tämä unta?"

Pimeyden keikka meni hyvin, jengiä oli joitakin satoja. Olavin uusi kokoonpano oli kuin nyrkki silmään. Ulkona pääesiintyjän aloitukseen asti 200m jono.

Kokemus oli epätodellinen ja tunteikas. PMMP:n lopettaminen konkretisoitui. En näe niitä enää. Omalta osaltani en voisi toivoa parempia jäähyväisiä. Kiitos!

Olemme matkalla Kajaaniin.

Pekka / Pimeys

lauantai 12. lokakuuta 2013

"Tukkani jäi Omenahotelliin"

Myöhässä itse asettamastani tapaamisajasta. 23 on onneton bussilinja. Muut olivat jo Kaapelilla herkullisen näköisellä sosekeittolounaalla. Aikataulun sanelemana jouduin tyytymään pariin kuivaan leivänkannikkaan. Pahinta oli tietty se, että kun autossa pääsin juttua iskemään, huomasin, että kaikki hauskat jutut oli jo kerrottu. Menomatkalla haimme Lahden Teatteri Vanhaan Jukoon maanantain keikalla unohtuneen paitabisneksen. Sivumennen sanottakoon, että Jukon keikka meni hyvin.

Otimme viime viikolla treeneissä käyttöön Tuomon vanhan neliraiturin. Äänitimme kolmen uuden biisidemon pohjat. Soundi oli loistava ja käyttöliittymä helppo ja hauska. Aiomme jatkaa samalla metodilla.

Keikka oli Popparissa, Jyväskylässä. Veto ilman miksaajaamme, Paavoa, jännitti hiukan. Veto ilman soundcheckiä jännitti enemmän. Heitimme homman herran haltuun ja päätimme nautiskella tilanteesta.

Katselimme Jukkiksen kanssa hotellilla pitkästä aikaa TV:tä. Sieltä tuli Mies ja alaston ase 33 & 1/3. Samat vanhat jutut naurattivat. Totesimme että TV:stä ei yleensäkään tule paljoakaan. Popparin takahuone oli ilmastointikanavan kokoinen. Tunnelma oli tiivis ja keikkaa edeltävässä wouwoijeessa hengitimme tiukasti yhteen.

Keikalla oli hyvin porukkaa ja soitimme vapautuneesti. Kitaran soittaminen bändissä on yksi ihmiselämän hienoimmista asioista. Toisinaan palaset loksahtavat. Pölpötimme ilmastointikanavassa pikkutunneille asti.

Aamulla tyynyllä oli Joelin mustia hiuksia. Mietimme lapsillemme nimiä - Gandalf Nisu ja Höstfest Laakso. Tuomo jäi Höstfesteille Lazards-keikalle. Junat ja Jukkis ovat luotuja kulkemaan.

HUOM!
Soitamme 18.10 PMMP:n Oulun jäähyväiskeikan lämppärinä Club Teatriassa! Mukana myös Olavi Uusivirta. Tulkaa sinne!

Pekka / Pimeys

perjantai 4. lokakuuta 2013

Ruskaretki Turkuun


Tovi on vierähtänyt viime "plokista". Keskiviikkona oltiin Tavastialla. Paljon yleisöä ja nk. double headliner -järjestely. Soitimme ekaa kertaa jälkimmäisenä. Historiallista! Tavastian Vippi takataskussa on helppo hymyillä!

Tänään luvassa Turku. Bar Kuka. Mikä on mukavampaa, kuin lähteä kavereiden kanssa perjantai-iltana ajelemaan Turkuun? Minulta jos kysytään, jokunen asia, mutta ei moni!

Iltalehden lööppi: "Jukkis ehdotti ajovuorojen arvontaa - joutui itse paluumatkan kuskiksi".

Pimeydessä pyrimme tasapuolisuuteen, mutta kunniakasta on hyväksyä kohtalonsa. Sen tiesivät jo assyyrialaiset.

Viime keikoilla olemme soittaneet "joitakin" uusia "kappaleita". Ne tuntuvat hyviltä. Tuomo sen kun rytmittää, Jukkis bassoa pompottaa, Joel pianolla tunnelmoi ja minä kitaravalleista unelmoin. Jumankauta. Matkalla Turkuun on monia pitkiä tunneleita. Tuntuu siltä, että kun tunnelista tullaan ulos, toisessa päässä voi vallita täysin eri ilman ala. En tullut ajatelleeksi, että Turku on Helsinkiä pohjoisemmassa. Saatan siis olla liian kevyesti varustautunut.

Huomaan kirjoittavani tajunnanvirtamaista tekstiä. Olemme nykyään Joelin kanssa opiskelukavereita eräällä kuunnelmakurssilla. Kuulen päässäni tekstin ja tehosteet. Tuomo ohittaa, samurai-miekka välähtää.

Alla syksyn tulevat keikat:
4.10 Bar Kuka, Turku
7.10 Teatteri Vanha Juko, Lahti
11.10 Poppari, Jyväskylä (/w Harjumaa)
17.10 Ravintola Artturi, Lost In Music, Tampere
18.10 (tulossa)
19.10 Saint Kukko, Kajaani
9.11. Nosturi, Helsinki (/w Olavi Uusivirta, Risto Juhani)
5.12 Torvi, Lahti
18.12 Sellosali, Espoo (/w Minä ja Ville Ahonen)

Hyvää syksyä!

Pekka / Pimeys

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Pimeys-leiri heinäkuussa


Saavuimme Lauhammaahan saaristosta, kesäjuhlilta, kaupunkilomalta ja Uudestakaupungista. Autoon oli pakattu hyppysellinen hyvää mieltä ja erilaisia instrumentteja. 
Tarkoituksenamme oli soittaa jamia e:stä ja tutustua uusiin biisilöihin, joita Pekka ja Joel olivat tahoillaan kynäilleet. Ekana iltana pari biisiä ja saunomista, Aapo toi paitalastin.







Herätyskello soi ja kellokortti leimataan. Biisitehtaan mäntä hakkaa vimmatusti. Polttoaineena lihapullia ja myöhemmin kanakeittoa. Lauhassa tarjoilut ovat matkamiehen mieleen. Soitto ei soi ilman soppaa. Tämän tiesi jo Paul McCartney ja jakoi viisautensa Julius Mauraselle. Hänen suustaan tieto kulkeutui suoraan meidän korviimme. 

Hyväsen Heikki toimi hovikuvaajana ja tallensi ilot ja surut. Zoom-tallennin tallensi biisidemot, joita kertyi lopulta hämmästyttävänkin paljon. Välillä herpaannuimme myös rautalanka- ja ambient-jammailuun, lenkkeilyyn ja riitelyyn. Sitten taas saunottiin ja uitiin. Grillattiin ja puitiin. Pomokin soitteli, tosin vain puhelimella.

Viimeisenä aamuna demottiin vielä pari biisiä. Kasattiin kamat ja otettiin loppu-wouwoijee. Loistava, intensiivinen ja hauska sessio. Tuliaisina paljon uutta purtavaa! Tällä hetkellä matkalla Helsinkiin sillipurkissa.

Muut on jo menneet -levyä voi muuten äänestää YleX:n Alkuvuoden parhaat levyt -äänestyksessä täällä näin:


Pimeys

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Ajan päivin, nukun öin



Vaasankatu on muutettu kävelykaduksi. Suomalaiseen, runolliseen, tapaan se on tehty rajaamalla muutaman korttelin väli betoniporsailla. Uudistus hakee vielä muotoa, sillä Puukkobulevardilla on jo ehditty protestoida sitä ajamalla käyskentelijän päältä ja hurraamalla sakkoa antavalle poliisille. Sinänsä ei mitään uutta kyseisellä kadulla.

Vaasankadusta puhun siksi, että soitimme Kustaa Vaasassa eilen. Hikisestä, intiimistä ja osin akustisesta showsta jäi hyvä fiilis. Igor, Boris etceteran mullikuorot kajahtivat höyryten täyteen ahdetun "Kustun" postimerkin kokoiselta lavalta.

Toisin kuin Ircissä puhuttiin, en ollut kännissä eilen. Pekka jatkaa tästä.

Eräskin nuori toimittajanplanttu mallaili Igor, Boriksen sijainniksi Kalliota. Vaasankadullehan se kyllä sopivasti osuukin.

Keikan jälkeen isoveljeni pakeni paikalta ja heti tultiin ulko-ovella onnittelemaan, että hyvin vedetty! Kyse on Joel Zidane-ilmiöstä. Sama nenä, sama leuka, eri tukka. Jos en vastaa iloiseen tervehdykseen kylillä, älkää loukkaantuko, koska se en välttämättä ole minä!

Tänään oli Maaseudun Tulevaisuuden Kantri-liitteen haastattelu. Kuvauksen aikana Joel kiipesi puuhun ja jäljittelimme Michaelangelon kuuluisaa freskoa. Minäkin olen Vatikaanissa käynyt, mutta Sixtuksen kappeli oli remontissa. Todellisen muistijäljen puutteessa apinointimme perustui erinäisiin populaarikulttuuriviittauksiin. Vatikaanin reissulla jouduin lisäksi ostamaan kadulta Italia Champions 2006 t-paidan, koska Pietarinkirkkoon ei hihattomassa ollut mitään asiaa. Kyllä sapetti.

Pomo toimitti meille tänään lisää levyjä. Tilitimme vain osan levynmyynnistä saaduista rahoista, koska taloudenpitomme on ilmeisesti samalla tasolla kuin silloin, kun ala-asteen leirikouluaikaan aloitimme liiketoimintamme. Pomo oli kuitenkin kesäpartasillaan leppoisalla tuulella ja takaluukku täynnä RTV:n tuotteita. Selvisimme ilman Pomon "tilitystä".

Olemme matkalla Tampereelle. Tänään luvassa keikka O'Connell'sissa. Huomenna Vastavirtarock Kokemäellä. Vastavirran keikka on historiallinen sikäli, että 2007 samalla festarilla tapasin ensimmäistä kertaa erään Joel Mäkisen.



lauantai 18. toukokuuta 2013

Skenetän yöt, verkostoidun!


Rauma kuuluu keskipienten rannikkokaupunkien sarjaan, joissa ihmisillä on aikaa eksyä vanhan kaupungin kujille, suunnitella riippumaton ostamista ja avata ensimmäinen olut aamu-uinnilla. Joutilaisuus Kainuussa on toisenlaista, näköalattomampaa ja haikeampaa. Siinä missä raumalainen mies voi ongelmitta käyskennellä Kauppakadulla valkoisissa puuvillahousuissa minttutötteröä nuoleskellen, on kainuulaisen miehen sujautettava kaksi puukkoa povariin lähtiessään paikalliseen.

Ennen keikkaa lauloimme "Wouwoijeen" jakautuneina puron kaksin puolin. Emme ehtineet hävetä omaa tanssisuoritustamme, sillä huomio oli puron toisella puolella tanssivissa bänditovereissa. "Wouwoijee" on muodostunut tärkeäksi riitiksi ennen keikkaa. Se on rituaalitanssi, joka toimii introna, äänenavauksena ja venyttelynä ennen keikkaa, huumoriaspektia unohtamatta.

Mukavasti sujuneen, olohuonemaisen keikan jälkeen suuntasimme merimieskapakki Putkaan, jossa Tuure Kilpeläinen & Kaihon karavaani johdatti kansan syvät rivit vapautuneeseen tilan. Edessämme tanssinut keski-ikäinen nainen oli täysin eksaatissa, heitteli tukkaansa ja kiljahteli ("tääl ei oo ikkään ollu tämmöstä"). Tuure on todella karismaattinen esiintyjä. Itsevarman ja rennonoloinen mies on tuntunut löytäneen jotain olennaista esiintyjyydestä.

Pekka pelasi korttinsa oikein ja päätyi keikan jälkeen fiilistelemään "musaa ja elämää" karavaanirumpali Sampo Haapaniemen kanssa. Skenetys tuotti tulosta ja kaulailun aikana kuultiin jopa Egotripin uutta levyä. Teekkarivuodet ovat opettaneet Huittisten Loirille tärkeitä sosiaalisia taitoja.

Aamulla heräilimme yhdessä ja erikseen, opettelimme elämää, kävimme aamu-uinnilla, tyynnyttelimme raumalaista tyttöystävää ja suuntasimme purtemme kohti Uudenmaan ruusua, Hyvinkäätä.




perjantai 17. toukokuuta 2013

Kahdenlaista palautetta

Pomo oli punavuorelaiskolmiossaan kuullut lauantai-iltana, kun suuri ihmisjoukko oli jossain naapuriasunnossa laulanut Pimeys-kappaletta. Mieletöntä! Samaan aikaan Soundi-lehden Facebook-sivuille joku oli Pimeys-kappaleen kuuntelulinkin alle kirjoittanut näreissään "Mistä näitä paskakasoja oikein sikiää?" Kuten aikoja sitten todettu - Pimeys on ristiriitojen yhtye ja siksi kiinnostava.

Tapahtunut tällä välin: Levymme, Muut on jo menneet, on julkaistu. Se on soinut radioissa, kerännyt kiitettäviä arvioita sekä joitakin selkääntaputuksia. Tuntui mahtavalta saada levy pihalle, lapsi maailmalle jne. Niin ikään mahtavalta tuntuu, että tästedes keikoillemme saapuvat ihmiset tuntevat levyn kappaleet. Levyä kuunnelleille syntyy kappaleisiin aivan oma suhde. Kuulokuvaan liittyvät muistot, tunnelmat ja tuoksut tallentuvat kappaleiden satavuotiseen muistiin. Jo tästäkin syystä levyjä kannattaa tehdä.

Olemme matkalla Raumalle. Tuomo ajaa, Joel lukee Pohjantähti II:a, Jukkis tarjoaa tietoliikenneinfrastruktuurin, jonka välityksellä minä kirjoitan teille, rakkaat lukijat. Paavo on keikalla Turussa, mutta kuitenkin ajatuksissamme. Pimeyden keikka soitetaan Rauman Kahvila Sopissa. Olemme treenanneet akustisenpuoleisen setin ja uusia sovituksia oli hauska soittaa. Pimeys tulee tänään iholle.

Tässä kevään keikkakalenteri:
17.5. Soppi, Rauma
18.5. Jalostamo, Hyvinkää (/w Pintandwefall)
25.5. Korjaamo, Vaunusali, Helsinki (/w Minä ja Ville Ahonen)
6.6. Kustaa Vaasa, Helsinki
7.6. O'Connell's, Tampere
8.6. Vastavirtarock, Kokemäki

- Pekka



maanantai 22. huhtikuuta 2013

Keski-Suomen hulinoista

Tie, minut vie. Ratissa villi kortti, Joel Mäkinen. Ai että, Jyrock oli meille hyvä! Mekin olimme sille. Järjestelyt pelasivat kuin Porin Ässät. Bändit olivat toinen toistaan parempia ja yleisö mukavasti messissä. Oli Betrayal At Bespiniä, oli Hello Giantsia, oli Mopoa ja Siinaita.

Me soitimme Pimeyden keikkahistorian menevimmän setin. Mukava kokeilla uutta. Poutatorven kanssa esiintynyt ystävämme Markus Pajakkala oli taas mukana kokoonpanossamme kurittamassa barskafonia.

Kevät tuli täällä ollessamme. Ajelemme uskontokirjan sinisen taivaan alla hyvillä fiiliksillä kohti Helsinkiä. Radion äänikuva kuulostaa kuin olisi alla kymmenen kuppia kahvia.

Jos jollain on kuvia Jyrockista tai Torvesta, niin laittakaahan tulemaan pimeysyhtye@gmail.com!

Pekka

Viittasin viidentoista vuoden takaiseen vitsiin ja riita oli valmis. Jukkis moitti ajamistani kirjavin sanakääntein: milloin jätin käsijarrun vetämättä, milloin kiilasin auton eteen, milloin näytin keskisormea ja milloin parkkeerasin huonosti. Lahden kohdalla vaihdoimme rooleja ja sovimme erimielisyydet.

Maailmassa on yli tuhat kieltä ja yli 1500 sanaa. Silti kristillinen huoltoasemaketju on ottanut nimekseen Jari-Pekka. Vuosia aiemmin olen tyytynyt naureskelemaan humoristiselle nimelle, mut nyt olemme Pimeyden kanssa kurvanneet huoltamon pihaan jo kaksi kertaa. Palvelu on ollut hyvää, ruoka on jaettu tasan, eikä olutpulloja ole voinut jättää bensiksen pullokoneeseen. Merkittävää ja kiehtovaa. Röökiä saa kuitenkin vetää, vanhoillislestaadiolaiseen tapaan.

Viime yö oli hyvä. Otin Huittisten Loirin kainalooni oikealla hetkellä ja Plutonium 74:n viimeisen soinnun kajahtaessa kiidimme jo kohti Omenahotels-ketjun hotellia. Jaoimme bäkkäriltä anastamani Vichy-putelin ja naureskelimme veljespedissä Pekan paulocoelhomaisille maalaisviisauksille. Kiitos Jyväskylä!

Joel

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Lahden skandaali

Kaapelin parkkis - rock-karavaani lastattu. Takana viikko velvoitteiden parissa. Edessä keikka kotipesässä - Torvessa, sekä lauantaina Jyrockissa, Jyväskylässä. Ah, elämää.

Saavuimme Torveen ja Jartulta tuli heti sapiskaa, koska emme olleet ilmoittaneet omasta miksaajastamme. Änkytimme, että kyllä oltiin, mutta eipä oltu... Tsekki osoittautui yllättäväksi stressitestiksi. Lähes kaikki mikä saattoi hajota, hajosi. Olin jo lähdössä kotiin, mutta Joelin koiranpentukatse sai minut jäämään. Burgerit Capossa ja pari peliä Potti Di Márea. Verensokerit kondikseen

Illan ensimmäinen bändi, heinolalainen Mother, osoittautui loistavaksi. Nuoria kolleja, hyviä biisejä, sopivasti Rushia ja paljon lehmänkelloa. Sitten oli oman keikkamme vuoro. Esitimme levybiisien lisäksi yhden uuden kappaleen, joka hakee vielä muotoaan. Se tanssitti ja sitä oli mahdottoman mukava vetää. Tunnelma oli intiimi ja hikinen. Väkeä oli paljon, olimme tulessa. Tätä on rock! Suora leikkaus Jukkiksen vanhempien keittiöön, klo 3:30, rock-bändi kotitekoisen pizzan äärellä. Aamiaispöytä pani, jos mahdollista, vielä paremmaksi. Kiitos siitä! Nyt Pimeys suuntaa Jyväskylään.

Olemme eksyksissä. Tie on mutkainen ja Jukkiksen matkapahoinvointi äityi niin pahaksi, että hänen käsiinsä tuli stigmoja.

Täältä tullaan Jyrock!

Soundcloudissa kuultavissa levyltä uusi kappale, Kunnia!
- Pekka

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Paluu Pirkanmaalta!


Kevään ensimmäinen vesisade viuhuttaa Transporterin pyyhkijöitä. Luonto kiittää ja talvi sulaa pois. Jukkiksen telakkatyöläisen asu luo merkityksiä ja mielikuvia, kun hän asettaa vakionopeudensäätimeen lukeman 140km/h. Tuomo on uppoutuneena musalehden pääkirjoitukseen, Paavo lepuuttaa ja Joelilla on työn alla Tauno Palon elämänkerta.

Telakan keikalla oli kiitettävästi väkeä ja veto oli onnistunut. Soitimme levyn biisit sekä lisäksi Turun. Katkaisin kielen, mutta onneksi illan toisen bändin, Getawaycabin kaverit olivat hereillä ja sain lainaksi kitaran ja kielenkin vaihtoivat. Kiitos siitä! Elämä jatkui ja kiinnosti. Encoressa soitimme uuden suosikkikappaleeni, Katalonian. Tuomo teki huuliharppudebyytin. Yleisö taputti läpi koko biisin kakkoselle ja neloselle. Tuntui hyvältä. Joelin standup-taidot viihdyttivät yleisöä ja soundit olivat ilmeisesti onnistuneet nappiin.

Keikan jälkeinen tunneseminaari nosti esiin kysymyksiä "keskinäisestä kommunikaatiosta", keikalla "kohtaamisesta" ja "tukemisesta". Välillä tulee keskityttyä soundiin. On elämässä muutakin. Tapasimme viimein promohenkilömme ja levy-yhtiömme yhteistyökumppanin, "Mainosmies-Makkosen". Pimeys-perhe kasvaa. Tuomo rummuttaa radiossa Matti Johannes Koivun biisissä. Mikäs sitä kulkurin on ollessa.

- Pekka

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Manserockin pelastajat - osa 1


Transporter jättää mustaa Kaapelitehtaan eteen, kun Tuomo nostaa kytkintä. Edessä on kevään ensimmäinen keikka Telakalla, Tampereella.

Aikaisemmin päivällä kävimme Joelin kanssa länkyttelemässä Kaupunkiradiossa. Jotenkin juttu meni taas makaronilaatikkoon ja maalaisuuteen. Omasta levystä puhuu kuin lapsesta - "Se nyt on tommonen."

Kaapelitehtaalla Tuomo ja Jukkis odottelivat jo astetta pidemmällä vuokrapakulla. Olo oli kuin isommassakin bändissä, kun Jukkiksen kanssa suunnittelimme sählypeliä takatilassa. Joel ottaa tästä kopin.

- Pekka

"Ja noin" - otin kopin. Kiljuin Jukkikselle: "Nähdään Tampereella", sillä oma paikkani sijaitsee auton etuosassa. Luin Voima-lehden, aloin tuntea syyllisyyttä omasta henkisestä laiskuudestani ja hörpin vitaminoitua vettä. Vastuulliset journalistit eivät kuitenkaan saaneet hyvää fiilistäni huononemaan, vaan keikalle lähtö tuntuu mahtavalta.

Tampereelle on lähes poikkeuksetta nastaa mennä. Kaupunkiin liittyy vahvoja muistoja sydämen pakahtumisesta, aamuisista harhailuista Nekalan lähiössä ja lähdöistä ja tulemisista rautatieasemalla. Haikeutta ja hyvää nykyisyyttä.

Telakan saunaan ei tällä kertaa päästä, koska joku mulqvist on varannut sen jo ennen meitä. Pekan mukaan mainitsin asiasta "liiankin voimakkaasti" päiväisen radiohaastattelun yhteydessä, mutta omasta mielestäni päivittelin asiaa pasirautiaismaisella intensiteetillä.

Selviääköhän uuden hittibändin laulaja hengissä ensi kesän keikkarupeamasta? Pekka näki hänet aamulla Kurvissa juoksemassa spåraan, ilmeisesti pienessä laitamyötäisessä. Kapitalistinen järjestelmä on hionut rokista boheemin terän ja nyt mekin joudumme täyttämään veroilmoitukset ja venyttelemään.

Tekisi mieli soittaa jo uusia biisilöitä mutta veivataan näitä nyt vielä hetkinen ja katsotaan sitten. Olen kirjoittanut kymmenisen uutta rallia mutta eivätköhän pojat niistä suurimman osan teilaa, joten kirjoitan kymmenen lisää!

- Joel

Joel on kirjoittanut yhden (1) uuden kappaleen.

- Pekka

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Pimeys - Pimeys

Levyä on nyt tehty huolella. Mankun joulukuisten pohjasessioiden jälkeen pääkallonpaikka siirrettiin Hämeenlinnaan, Teemu Vilmusen studiolle. Paikkaan, joka äänitysten myötä sai uudeksi lempinimekseen Miesten Huone. Levyä on ollut leppoisaa työstää Pomon kanssa radan varressa. Päivät ovat venyneet, eikä vapaata olla viikonloppuisin pidetty. Ollaan soitettu ja painittu. Laulettu ja naurettu. Oi elämää. Ollaan äänitetty syntikoita, sähkökitaroita, perkkoja, saksofonia, trumpettia, pasuunaa, flugaria, bassoklarinettia, lisää kitaroita, lauluja, noisea ja rhodeseja. Pari akkari- ja laulu- ja puhallinsessiota pidettiin myös Studio Kekkosessa, Helsingissä. Toiset biisit ovat saaneet äänitysten myötä aivan uuden elämän, toiset ovat pitäneet tutun, hyväksi havaitun muotonsa.


Keväällä ilmestyvästä levystä on täten tuleva monimuotoinen, niin musiikillisesti kuin teemallisestikin. Kyseessä on kokoelma tuokiokuvia elämän antisankareiden ja myötäeläjien kertomuksista ja havainnoista meiltä ja maailmalta - maalta, mereltä ja Ilmajoelta. Levyn miksaa Kekkosen armoitettu studiokettu, Julius Mauranen.

Mitäpä sitä selittämään, kuunnelkaa itse.

Tässä sinkku levyltä. Kappaleen nimi on sattuvasti Pimeys.
https://soundcloud.com/pimeysyhtye/pimeys

Nähään keikoilla!

Pimeys

maanantai 10. joulukuuta 2012

Taivas varjele mikä sieltä tulee!


Studiopäiväkirja Pimeyden toistaiseksi nimettömän debyyttialbumin teosta, osa 1

Ja tapahtui niinä päivinä, että Pimeys päätti äänittää kaiken vielä kerran, ja vielä muutaman uuden kappaleen. Blogia aikaisemmin seuranneet ovat saattaneet todeta, että johan näistä samoista työnimistä on kerran jos toisenkin tällä foorumilla höyrytty. Syksyn keikkojen jälkeen ja Pomon tultua mukaan kuvioihin, homma on pikkuhiljaa saanut entistäkin kunnianhimoisempia piirteitä. Vanhat, alun perin demoiksi tarkoitetut, mutta myöhemmin julkaisukelpoisiksi osoittautuneet, ja vielä sittemmin julkaisematta jääneet versiot kuulostivat keikalla kuultuun verrattuna hieman haaleilta (paitsi Elämä kiinnostaa). Otimme siis suunnaksi Porvoon Magnusborgin kartanossa sijaitsevan Studio Mankun ja mukaan kasapäin soittimia, vahvistimia, Pomon, Julius Maurasen ja Paavo Malmbergin.

Perjantai 30.11.2012
Tultiin Paavon ja Tuomon kanssa jo perjantai-iltana tuomaan kamat ja kasaamaan rumpumikitystä. Sattui kuitenkin pienimuotoinen "sähly-episodi", emmekä päässeet kasaamaan kuin vasta myöhään yöllä. Sitä ennen sitten kokkailimme ja saunoimme Paavon kanssa. Tuomo lähti takaisin Helsinkiin ja äänittäjämme Julius Mauranen tuli vielä yösyömmenä kanssamme kasailemaan. Rumpukamat isoon soittotilaan, mikit pystyyn ja unille. 

-Pekka

Lauantai 1.12.2012
"Olemme olleet liirrossa jo monta kilometriä", valehtelin takana istuneille Jukkikselle ja Tuomolle Helsinki-Porvoo-motarilla. Lunta tuprutti jo kolmatta päivää ja maisema oli winter wonderland-henkinen. Tosiasiassa hallitsin auton kuin kontrapunktin. Koplamme matkasi kohti Porvoon Mankku-studiota, jonne Pekka, Paavo ja Juppu olivat menneet jo edeltävänä päivänä - huomatakseen että isossa äänitystilassa pelattiin sählyä. Pomomme Tuomas heräili vanhempiensa luota muutaman tunnin yöunien jälkeen - mies oli joutunut VR:n kyyditettäväksi.

Jukkis ja Tuomo väittelivät Children of Bodomista. Beach Boyssista sentään päästiin yksimielisyyteen. Päivittelimme amerikkalaisyhtyeen surullista tarinaa: tyranni-isän pojista kasvoi hymyileviä, surffauksesta laulavia alkoholisteja ja skitsofreenikoita. Miksi niin monen hienon yhtyeen tarinaan liittyy jotain sanoinkuvaamattoman surullista?



Aloitimme Turku-biisin äänityksillä. Minä en ymmärrä kun muut puhuvat plate-kaiusta. Ne, jotka pitävät tekniikasta kirjoittelevat Riffi-lehteen. Tuomon rumpujen soitto kuulostaa hyvältä. Hän itse puhuu "qvasi-sufflestaan" rentona ja itsevarmana. 

- Joel 

Jengi saapui yhdentoista aikoihin lauantai-aamuna. Päivä meni pitkälle orientoituessa ja tsekkiä tehdessä. Pomo saapui paikalle juuri kreivin aikaan, kun kaikki oli valmista ja alettiinkin sitten heti vetää Turkua nauhalle. Montaa ottoa ei tarvittu. Homma toimi hyvin ja oli kiva soittaa. 

Meillä oli mukana paljon rumpuja, bassoja, kitaroita, vahvistimia ja kosketinsoittimia. Itse pidin erityisesti kitara-ajattelija Jaakko Murrokselta lainatusta Rickenbackerista. Viriteltiin ja kokeiltiin ja taas vaihdettiin ja viriteltiin. 


Äänitys hoitui live-meiningillä. Pariin biisiin vedettiin laulutkin lennosta ja niistä tuli ehkä juuri siksi parasta. Otettiin jokunen ehjä otto joka biisistä ja valittiin sitten paras. Me juoksimme partiolaisletkana soittotilan ja tarkkaamon väliä ja kuulimme kommentit tarkkaamon väeltä, Pomolta, Paavolta ja Jupulta. Sitten soitettiin uudestaan tai uusi setuppi tulille jos biisi oli valmis. Todella intensiivistä musiikin juhlaa ja tiimityöskentelyä parhaimmillaan. Soittamisen ilo ja meininki todella tarttui näihin äänitteisiin. Tuntuu etuoikeutetulta soittaa ja levyttää näin näkemyksellisten ja taitavien tyyppien kanssa. Miksausvaiheessakaan ei tarvitse nyt alkaa nyhjäämään iskuja paikalleen vaan voi keskittyä olennaiseen. Illalla kokkasimme iltasikaa Matti Johannes Koivun tapaan.

- Pekka


Sunnuntai 2.12.2012


Päivän ekaksi biisiksi valikoitui bändin alkuajoista mukana matkannut Rakennukset-kappale. Siinä on omat temppunsa, mutta lopulta groove löytyi ja homma asettui sitä myöten. Myös yksi aivan uusi, keikoilla vielä soittamatta jäänyt biisi äänitettiin. En voinut laulaa mukana, koska sanat ovat kesken.

Illalla Paavon piti palata Helsinkiin. Muut pitivät breikkiä ja kiskaisin nauhalle yhden akkaribiisin parilla otolla. Tuli hieno ambienssi ja jostain kaukaa hyvää lähdön tunnelmaa. Sen perään soitettiin Asema. Oli vähän vaikeuksia löytää juuri ne oikeat soundit, mutta lopulta biisistä kehkeytyi timantti. Tuomon ja Jukkiksen komppi on siinä jotain sanoinkuvaamattoman upeaa. Lopulta sunnuntaina narulle tarttui kokonaista kuusi biisiä. Muuten, ihan oikeasti siis äänitettiin myös nauhalle. Päivän biisien tunnelmat vaihtelivat Randy Newmanista Prefab Sproutin ja Smithsin kautta XX:ään ja lopulta Pave Maijaseen. Juppu kokkasi pastapotin ja yöllä käytiin taas saunassa. Olin päivän päätteeksi totaalisen poikki, mutta onnellinen.

-Pekka

Maanantai 3.1.2012
Keskustelimme maananantaiaamuna kaupunkien rakentumisesta ja yhteisöistä Pomon kanssa. Rupattelumme ajautui lapsuuden päähänpinttymiin, ja muistin rakkauteni karttoja ja joukkoliikennettä kohtaan. Opettelin pienenä Lahden kaikkien bussilinjojen aikataulut. Juppu jakoi tämän kiintymyksen.

-Joel



Siitä suora leikkaus Magic the Gathering-sarjaan ja Pimeys-levyjulkaisularppiin. Teimme Näin sinut unessa -biisistä taannoin uuden, ehomman sovituksen ja se päätyi narulle laulustemmoja myöten livenä. Hieno fiilis. Olispa ollut videokuvaaja. Maanantaille oltiin jätetty kolme "varmaa nakkia", mutta kylläpä niissäkin saatiin aikaa kulumaan. Paketoitiin studio illan päätteeksi ja oltiin vasta myöhään yöllä kotona Helsingissä. Rock-historiaa tehdessä ei tunteja lasketa.

-Pekka

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Annoskateus Pihtiputaalla sekä muita edesottamuksia

Skarppasimme Joelin kanssa perjantai-aamuna torstai-illan Tapio Liinojan 30v lavalla -vedosta huolimatta Kaapelille jo yhdeksän aikaan. Muut veitikat, Tuomo, Jukkis ja miksaajamme Paavo saapuivat aikaan paikkaan odotetun. Lähdimme köröttelemään kohti Kalajokea. Pohjoisen matkasta oli tuleva ikimuistoinen.

Matkan aikana viihdevastaava, Joel, oli kehittänyt heikon kirkkohistoriatietokilpailun. Ristiriidassa aihepiirin kanssa oli putoamisuhan alla oleville suunnatut seksivisailukysymykset. Pimeys on ristiriitojen repimä yhtye ja siksi kiinnostava. Söimme herkullisen lounaspöydän Pihtiputaan takkatuvassa, mutta Jukkiksen mielestä ateria muistutti enemmänkin "huonoja pitoja" kuin gourmet-illallista. Kirjoitimme silti vieraskirjaan, että kaikki nautimme varauksetta. Ristiriidat jatkuivat.

Kalajoen kartingrata sesongin huipulla
Kalajoen keikkamesta oli sitä, mitä olimme unessakin nähneet. Kultakala palvelee paremmin Sillanpään ja Särökiven kaltaisten artistien esiintymisareenana. Pimeyden kaltainen, nuorten poikien nenäkkyyteen nojaava musiikki saattaa olla sen karaokesta kahdeksan euroa maksaneille asiakkaille enemmän häiriöksi kuin nautinnoksi. Onneksi Jukka Ässän hahmot piristivät iltaa. Nämäkin on nähtävä ja tehtävä.

Aamulla herättyämme otimme jaon kahteen, toinen puolisko Pimeys & Ässä -leiristä lähti roudaamaan ja toinen puolisko kylpylään. Kylpylässä taannuimme lapsen tasolle pulikoidessamme sydämemme kyllyydestä. Kehittelimme levynkansi-idean, jossa myyttinen pappi-Joel kannatteli halvaantunutta Tuomoa veden päällä minun ja Paavon toimiessa lahkolaisina.

Raahen puutaloaluetta Kolmen Tuuman Kuppilan kulmalta
Ajelimme Raaheen, jossa soittaisimme myöhemmin Kolmen Tuuman Kuppilassa. Raahe tuntui eilisiltaisen pettymyksen jälkeen kuin keitaalta aavikolla. Hyvin kunnossapidetyt puutalot, mukava henkilökunta ja oikea PA saivat vatsamme kihelmöimään odotuksesta. Keikka olikin hyvä, ilta kaikin puolin onnistunut ja ihmiset diggailivat encoreen asti. Tästä innostuneena esitimme aikaisemmin keikoilla soittamatta jääneen Katalonia-kappaleen. Taidamme ottaa sen tavaksi. Yöllä Joel teki itselleen viikset Dillingeristä.

Paluumatka kului Facejuggler-naamoja katsellessa ja levyn nimeä miettiessä. Vahvimpina ehdokkaina tällä hetkellä ovat "Karitar", "Karitartar", "Karitartar-kastike", "Entäs Metti?", "Proteesi", froteepäällysteinen levy "Froteesi" sekä perinteisempi "Wouwoijee", joka Tuomon mukaan kirjoitetaan oikeaoppisesti kylläkin "Woh woh yee".

Pohjoisen valloitus oli siis vaiherikas ja yllätyksellinen - aivan kuten elämäkin.

- Pekka

Kuvat: Jukkis Virtanen & Tuomo Laakso




lauantai 10. marraskuuta 2012

BABIT - Boys are back in town

Kaikki menee hyvin kun olet 18-vuotias. Tytöt hymyilevät sinulle takarivistä kätellessäsi rehtoria valmistumisen johdosta. Myöhemmin illalla juot halpaa viiniä Pikku-Veskun puistossa ja samat tytöt hymyilevät sinulle. Bändisi keikoilla käy paljon ihmisiä. Elämä tuntuu kevyeltä. Se kiinnostaa. Mahdollisuudet ovat loputtomat.

Yhtyeessämme ei ole enää 18-vuotiaita. Me olemme puoliaikuisia hipstereitä, joilla on vanhan miehen ajatukset. Enää halvan viinin juominen ei tunnu samalta. Täytyy olla kallimpaa, sillä ikätoverit ovat siirtyneet parempiin merkkeihin.

Otin yhteyttä paikallismedioihin mainostaakseni keikkaamme. Kukaan ei vastannut. 18-vuotiaana minun pärstäni oli "Etlarin" kulttuurisivujen kannessa.

Tästä huolimatta Torvessa soittaminen tuntuu poikkeuksetta hyvältä. Ystävät hymyilevät, yleisössä ja siinä sinun vieressä ja takana. Viinin hintaa ei kysellä, Jarttu tarjoilee sen - hymyillen.

Esiintyminen Torvessa tuntui mahtavalta. Soitimme vapautuneesti, mölisimme, ja ennenkaikkea diggailimme musasta, toisistamme ja yleisöstä. Tällaista pop-musan soittaminen pitää tuntua! Ystäväni J. Sorjanen sanoi että keikkamme "herätti ajatuksia, nauratti, itketti". Koen että onnistuimme.

Rumpalimme Tuomo Laakso ja miksaajamme Paavo Malmberg saivat ylistystä useilta tahoilta keikan jälkeen. On todennnäköistä että kannuttajamme ja nappulanvääntäjämme ylpistyvät lähiviikkojen aikana. Seurauksista saat lukea "plokistamme".

Touché!

Sir Mäkinen & P. Nisu (tiedon valtatien välityksellä)



lauantai 27. lokakuuta 2012

Turku!

"Muistatko sen saaliimme silloin" laulaa Jukka Ässä Volkswagenimme eetteristä. Ensilumi tuli eilen. Ulkona on vittumaisen kylmää. Näillä eväillä suuntaamme Tampereen pääkaupunkiin, Turkuun.

En tunne Turusta ketään. Paitsi Saana Sauron, joka on vanha ystävä Lahti-ajoilta. Ja Isoviidan Riikan, jolla on maailman paras isä.

Ajatus Turusta on ristiriitainen. Toisin kuin Tampere, joka ottaa syliinsä jo Toijalan kohdalla, Turku on nihkeilevä isäntä. Olo on poikkeuksetta vieras. Toisaalta Turussa on Suomen kaunein joki. Tosin Tuomo on sitä mieltä että Suomen kaunein joki on Heinolassa. Ja Pekka tietysti vetää Suomen Missisippiin: Kokemäenjoki. Mene ja tiedä.

Mukavaa, ettei Jukkis kykene pakenemaan suoraan keikan jälkeen ketunhäntä kainalossa, vaan pääsee syleilemään allekirjoittaneen sileitä pakaroita Omenahotellin hämäräiin. Se parantaa ryhmädynamiikkaa.

Ryhmädynamiikkaa paransi myös Tavastian keikka. Soitto soi heleästi ja tempot pysyivät aisoissa veremme kiehumisesta huolimatta. Jukkis nauroi vaivaantunen miehen naurua Pekan ja minun naljailullemme.

Turkuun lähtee "ydinpuun" lisäksi kaksi ulkomaantoveriamme: David Espajanjasta ja Slava Venäjältä. Pimeys on monikulttuurinen orkesteri. Lisäksi sukuni juuret tulevat Venäjältä ja Saksasta. Slava toi myös pullon kirkasta rajanaapuristamme. Kurki-vodka on parasta väkevää salmiakin jälkeen.

Huomenna äänestämään.








perjantai 19. lokakuuta 2012

Sydämeni jäi Tampereelle, synani Hämeenlinnaan!

Heräsin suonenvetoon tilapäisasumuksessa. Pekka ja Tuomo olivat Kalevassa, minä Tammelassa. Vesa Vierikon opit olivat tilapäisesti unohtuneet: illan viimeinen Burana oli jäänyt ottamatta.

Illan keikkapaikka, Doris, oli täyteen ammuttu ja väkeä oli jonoksi asti. Vanhemman lahtelaismiehen sanoin "väkeä oli kuin Reippaan pelissä". Jännitys purkautui posliinia pitkin alas nesteeseen, sittemmin putkea pitkin kohti jätelaitosta. Ja edelleen kohti Itämerta.

Keikalla Pekan ystävät "huutelivat". Minulla oli vähemmän ystäviä yleisössä, ehkä muutama. Suosio muutti Pekan persoonaa, ja hän pohdiskeli syitä suosioonsa kappaleiden välissä. Päädyimme lopputulokseen: Pekka on "mukavampi" persoona.

Torvet puuttuivat. Akuliina oli "tiesmissä" ja Pajakkala "muualla" - epämääräistä mutta uskottavaa. Onneksi Paavo oli "läsnä" miksauspöydän takana.

Nelikenttä (ns. joulukuusimuodostelma) - tuttu treenikseltä, vaan ei keikalta. Ensimmäinen ydinpuun keikka toimi mukavasti. Pekka aprikoi keikan jälkeen "heittäytymisen määrää" ja minä "balladien määrää". Ihmiset hymyilivät ja liikuttivat vartaloitaan rytmisesti, joten uskoakseni kyseessä oli vierasvoitto. Aplodeerauksia ja selkiintaputuksia.

Tänä aamuna Klubilla lounas ja Pariisin kevään soundcheck. Isot pojat lavalla, pikkupojat käristyksen äärellä. Ensi vuonna me lavalla, Pariisin kevät alekorissa. Ja uudet pikkupojat puolukkasurvoksella.

Puhelu Helsinkiin, sauna lämpimäksi. Biisin aiheita: 1) Kun jalat ei kanna, 2) antakaa mun elää, 3) Iphone äppsejä ja räppsejä.

Kiitos!

Joel (sekä takavasemmalta P. Nisu)





keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Paluu rikospaikalle

Monihan varmaan luulee, että meille tämä homma on lasten leikkiä...

Alkusyksystä totesimme, että levy ei ole valmis. Lähellekään. Neuvottelut mystisen Pomon kanssa johtivat siihen, että olemme buukanneet uuden studiokierroksen. Muutama uusi biisi luvassa, ja jokunen vanhempikin biisi on saanut keikoilla uuden elämän, uudet vaatteet tai uuden sormituksen.

Treeneissä on ollut hienoa luomisen vimmaa ja jamittelua. Viimeksi homma tosin kaatui yksilöllisyyttä korostavaan fuusio-iloitteluun. Joel on esittänyt Rakennukset-kappaleesta nyt portugalinkielistä bossa nova -versiota sekä japaninkielistä versiota koto-säestyksellä. Alamme painia genrekysymysten lisäksi siis kielikysymyksen kanssa.

Iloksemme yhtyeemme noteerattiin YleX:n ja Rumban järjestämässä Tulevaisuuden Tusina -äänestyksessä:
http://www.rumba.fi/arvon-yleiso-tarjoamme-teille-nyt-maamme-parhaat-banditulokkaat-tulevaisuuden-tusina-2013-32601/

Tulevat keikat:
18.10. Lost In Music, Doris, Tampere (w/ Death Hawks, Idiomatic)
25.10. Tavastia, Helsinki (w/ Jukka Ässä)
27.10 Klubi, Turku (w/ Jukka Ässä)
9.11. Torvi, Lahti (w/ Atlético Kumpula)
16.11. Kultakala, Kalajoki (w/ Jukka Ässä)
17.11. Rytmikellari, Raahe (w/ Jukka Ässä)
5.12. Le Bonk, Helsinki (w/ Super Janne)




torstai 19. heinäkuuta 2012

Suomi - sarvikuonojen maa

Olemme vihdoin kaikki samassa maassa ja tällä viikolla jopa samassa kaupungissa, joten treenattiin parinakin päivänä. Soitettiin Joelin uusia hyviä biisejä ja oli kerta kaikkiaan hienoa soittaa bändin kanssa. Ja sähkistä! Uusien biisejen kohdalla namedroppailtiin ajatuksia kuten Eppu Normaali, The xx, Bon Iver, Randy Newman, J. Karjalainen, Andrew Bird, Feist, Phil Collins... Maanantaina Saastamoisen Ike otti bändistä hienoja kuvia, joista lisää myöhemmin.

Näennäisesti nyt kesän aikana on ehtinyt tapahtua paljon, todellisuudessakin kyllä. M.dulor julkaisi Elämä kiinnostaa -sinkun ja kokopitkä on pöytälaatikossa ja kolistelee siihen malliin, että kohta se varmaan tulee ulos. Sinkku on soinut radiossa se on ollut mahtavaa. Palaute on noin muutenkin ollut lehtijuttuja myöten positiivista.

Valmistaudumme todennäköisesti ennenkokemattoman runsaaseen keikkasyksyyn ja jokunen keikka onkin jo sovittu. Ensimmäinen onkin sitten 24.8.2012 Tavastialla Jätkäjätkien kanssa. Suurimmalle osalle bändistämme eka veto Suomen rock-mekassa. Ei taatusti viimeinen!

http://www.tavastia.fi/tapahtuma/23378

Pekka

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Elämä kiinnostaa / Näin sinut unessa

Paavo jatkoi siitä mihin mulla miksaukset jäi ja nyt paketti alkaa olla saunailtaa vaille valmis. Sitä tosin joudutaan vielä tovi odottamaan.

Yhtä kaikki, ensimmäiset kaksi biisiä nyt kuunneltavissa osoitteessa http://soundcloud.com/pimeysyhtye

Olkaa hyvät! Tää on Pimeys!



Upean kansikuvaksi päätyneen taulun on maalannut rumpalimme Tuomo Laakso. Teoksen nimi on osuvasti Rock'n'roll. Lisää maalauksia osoitteessa http://www.tuomolaakso.net


maanantai 9. tammikuuta 2012

Olen hautausmaa



Miksasin viisi päivää ja sain valmiiksi viisi biisiä. Jälki miellyttää, mutta aikani kertakaikkiaan loppui kesken. No oikeestaan miksasin kuus biisiä, mutta Näin sinut unessa kaipaa vielä pientä säätöö. Sain siis valmiiksi biisit Veli, Kunnia, Rakennukset, Muut on jo menneet sekä Elämä kiinnostaa.


Kokemus on ollut raskas ja antoisa. 20 metriä maan alla, yksin. Välillä olen vaeltanut syvällä Pimeydessä ja välillä kokenut onnistumisen hetkiä. Paavo on käynyt välillä kannustamassa ja facepalmaamassa. Lisäksi olen ollut irtolaisena veljeni ja Joelin sohvalla, koska irtisanoin kämpän. Ei siis ole ollut muuta paikkaakaan kuin Musiikkitalon luxus-tarkkaamo.

Biisien yleissoundi on täyteläinen ja pyöreä, myöskin dynaaminen ja ajaton. Mitä ikinä se tarkoittaakin. Myös Poutatorven jätkät poikkesivat kuvaussessioidensa ohessa moikkaamassa ja saivat kokea ensiesityksen loistavasta Muut on jo menneet -proge-eepoksesta. Radio Helsinkiä veikattiin.

Mutta mutta, nyt musiikki alkaa saada lopullisen kuosinsa. Paavo miksaa loput biisit, koska itse lähden nyt Barcelonaan puoleksi vuodeksi. Puoli vuotta poissa Pimeydestä on synkkää, mutta kohtahan tulee jo kevät ja kevään myötä biisit eetteriin.

Tämä on musiikin tekemisen parhaita hetkiä. Vaalitaan salaisuutta, joka paljastuttuaan tulee tekemään koko maailmalle niin paljon hyvää.

Kuvat eivät liity miksaukseen ja ovat Heikki Hyväsen omaisuutta.

Pekka

tiistai 3. tammikuuta 2012

Toinen kohtaus

Eilen laulettiin yömyöhälle. Meri myrskysi ja lunta satoi. En muista äänitysjärjestystä enää. Molemmat päivät olivat niin intensiivisiä, että laulusuoritukset on hämärtyneet päässäni vellovaksi öiseksi mereksi.

Patjojen avulla kyhäsimme oivan laulukopin "mökin" yläkertaan. Äänityskalustona meillä oli etuasteena Avalon Designin VT-737 ja mikkinä Shure SM7. Kokeiltiin myös Neumann U87:aa, mutta tuntui molemmilla toimivan paremmin se SM7. Ehkä se oli myös tilan kannalta fiksumpi valinta...

Kumminkin, välillä laulut irtosivat paremmin, välillä huonommin. Toiset biisit menivät ykkösellä ja toisia rassattiin ja rassattiin. Lopulta kuitenkin taidettiin paketoida homma pikkuisen etuajassa stemmoineen päivineen. Välillä tehtiin kunnon juustopaahtovanukasta, välillä vähän hillitympää.

Huomenna alkaa miksaajan yksinäinen tie Pimeyden sydämeen.