Kevään ensimmäinen vesisade
viuhuttaa Transporterin pyyhkijöitä. Luonto kiittää ja talvi
sulaa pois. Jukkiksen telakkatyöläisen asu luo merkityksiä ja
mielikuvia, kun hän asettaa vakionopeudensäätimeen lukeman
140km/h. Tuomo on uppoutuneena musalehden pääkirjoitukseen, Paavo
lepuuttaa ja Joelilla on työn alla Tauno Palon elämänkerta.
Telakan keikalla oli kiitettävästi
väkeä ja veto oli onnistunut. Soitimme levyn biisit sekä lisäksi
Turun. Katkaisin kielen, mutta onneksi illan toisen bändin,
Getawaycabin kaverit olivat hereillä ja sain lainaksi kitaran ja
kielenkin vaihtoivat. Kiitos siitä! Elämä jatkui ja kiinnosti.
Encoressa soitimme uuden suosikkikappaleeni, Katalonian. Tuomo teki
huuliharppudebyytin. Yleisö taputti läpi koko biisin kakkoselle ja
neloselle. Tuntui hyvältä. Joelin standup-taidot viihdyttivät
yleisöä ja soundit olivat ilmeisesti onnistuneet nappiin.
Keikan jälkeinen tunneseminaari nosti
esiin kysymyksiä "keskinäisestä kommunikaatiosta",
keikalla "kohtaamisesta" ja "tukemisesta".
Välillä tulee keskityttyä soundiin. On elämässä muutakin.
Tapasimme viimein promohenkilömme ja levy-yhtiömme
yhteistyökumppanin, "Mainosmies-Makkosen". Pimeys-perhe
kasvaa. Tuomo rummuttaa radiossa Matti Johannes Koivun biisissä.
Mikäs sitä kulkurin on ollessa.
Oh, tippuiko Turku levyltä? Pimeyden paras biisi. Tai no, ei paras. Parhaimmistoa. BTW, kaupunkitrilogian viimeinen osa: Tampere? vai ehkä Lahti!?
VastaaPoistaTurku tippui. Ei ollut enää sijaa majatalossa. Mutta jonain päivänä...
PoistaKaupunkitrilogian viimeinen etappi löytynee itseoikeutetusti Ilmajoelta.