Ajan päivin, nukun öin

Vaasankatu on muutettu kävelykaduksi. Suomalaiseen, runolliseen, tapaan se on tehty rajaamalla muutaman korttelin väli betoniporsailla. Uudistus hakee vielä muotoa, sillä Puukkobulevardilla on jo ehditty protestoida sitä ajamalla käyskentelijän päältä ja hurraamalla sakkoa antavalle poliisille. Sinänsä ei mitään uutta kyseisellä kadulla.

Vaasankadusta puhun siksi, että soitimme Kustaa Vaasassa eilen. Hikisestä, intiimistä ja osin akustisesta showsta jäi hyvä fiilis. Igor, Boris etceteran mullikuorot kajahtivat höyryten täyteen ahdetun "Kustun" postimerkin kokoiselta lavalta.

Toisin kuin Ircissä puhuttiin, en ollut kännissä eilen. Pekka jatkaa tästä.

Eräskin nuori toimittajanplanttu mallaili Igor, Boriksen sijainniksi Kalliota. Vaasankadullehan se kyllä sopivasti osuukin.

Keikan jälkeen isoveljeni pakeni paikalta ja heti tultiin ulko-ovella onnittelemaan, että hyvin vedetty! Kyse on Joel Zidane-ilmiöstä. Sama nenä, sama leuka, eri tukka. Jos en vastaa iloiseen tervehdykseen kylillä, älkää loukkaantuko, koska se en välttämättä ole minä!

Tänään oli Maaseudun Tulevaisuuden Kantri-liitteen haastattelu. Kuvauksen aikana Joel kiipesi puuhun ja jäljittelimme Michaelangelon kuuluisaa freskoa. Minäkin olen Vatikaanissa käynyt, mutta Sixtuksen kappeli oli remontissa. Todellisen muistijäljen puutteessa apinointimme perustui erinäisiin populaarikulttuuriviittauksiin. Vatikaanin reissulla jouduin lisäksi ostamaan kadulta Italia Champions 2006 t-paidan, koska Pietarinkirkkoon ei hihattomassa ollut mitään asiaa. Kyllä sapetti.

Pomo toimitti meille tänään lisää levyjä. Tilitimme vain osan levynmyynnistä saaduista rahoista, koska taloudenpitomme on ilmeisesti samalla tasolla kuin silloin, kun ala-asteen leirikouluaikaan aloitimme liiketoimintamme. Pomo oli kuitenkin kesäpartasillaan leppoisalla tuulella ja takaluukku täynnä RTV:n tuotteita. Selvisimme ilman Pomon "tilitystä".

Olemme matkalla Tampereelle. Tänään luvassa keikka O'Connell'sissa. Huomenna Vastavirtarock Kokemäellä. Vastavirran keikka on historiallinen sikäli, että 2007 samalla festarilla tapasin ensimmäistä kertaa erään Joel Mäkisen.

Skenetän yöt, verkostoidun!

Rauma kuuluu keskipienten rannikkokaupunkien sarjaan, joissa ihmisillä on aikaa eksyä vanhan kaupungin kujille, suunnitella riippumaton ostamista ja avata ensimmäinen olut aamu-uinnilla. Joutilaisuus Kainuussa on toisenlaista, näköalattomampaa ja haikeampaa. Siinä missä raumalainen mies voi ongelmitta käyskennellä Kauppakadulla valkoisissa puuvillahousuissa minttutötteröä nuoleskellen, on kainuulaisen miehen sujautettava kaksi puukkoa povariin lähtiessään paikalliseen.

Ennen keikkaa lauloimme "Wouwoijeen" jakautuneina puron kaksin puolin. Emme ehtineet hävetä omaa tanssisuoritustamme, sillä huomio oli puron toisella puolella tanssivissa bänditovereissa. "Wouwoijee" on muodostunut tärkeäksi riitiksi ennen keikkaa. Se on rituaalitanssi, joka toimii introna, äänenavauksena ja venyttelynä ennen keikkaa, huumoriaspektia unohtamatta.

Mukavasti sujuneen, olohuonemaisen keikan jälkeen suuntasimme merimieskapakki Putkaan, jossa Tuure Kilpeläinen & Kaihon karavaani johdatti kansan syvät rivit vapautuneeseen tilan. Edessämme tanssinut keski-ikäinen nainen oli täysin eksaatissa, heitteli tukkaansa ja kiljahteli ("tääl ei oo ikkään ollu tämmöstä"). Tuure on todella karismaattinen esiintyjä. Itsevarman ja rennonoloinen mies on tuntunut löytäneen jotain olennaista esiintyjyydestä.

Pekka pelasi korttinsa oikein ja päätyi keikan jälkeen fiilistelemään "musaa ja elämää" karavaanirumpali Sampo Haapaniemen kanssa. Skenetys tuotti tulosta ja kaulailun aikana kuultiin jopa Egotripin uutta levyä. Teekkarivuodet ovat opettaneet Huittisten Loirille tärkeitä sosiaalisia taitoja.

Aamulla heräilimme yhdessä ja erikseen, opettelimme elämää, kävimme aamu-uinnilla, tyynnyttelimme raumalaista tyttöystävää ja suuntasimme purtemme kohti Uudenmaan ruusua, Hyvinkäätä.

Kahdenlaista palautetta

Pomo oli punavuorelaiskolmiossaan kuullut lauantai-iltana, kun suuri ihmisjoukko oli jossain naapuriasunnossa laulanut Pimeys-kappaletta. Mieletöntä! Samaan aikaan Soundi-lehden Facebook-sivuille joku oli Pimeys-kappaleen kuuntelulinkin alle kirjoittanut näreissään "Mistä näitä paskakasoja oikein sikiää?" Kuten aikoja sitten todettu - Pimeys on ristiriitojen yhtye ja siksi kiinnostava.

Tapahtunut tällä välin: Levymme, Muut on jo menneet, on julkaistu. Se on soinut radioissa, kerännyt kiitettäviä arvioita sekä joitakin selkääntaputuksia. Tuntui mahtavalta saada levy pihalle, lapsi maailmalle jne. Niin ikään mahtavalta tuntuu, että tästedes keikoillemme saapuvat ihmiset tuntevat levyn kappaleet. Levyä kuunnelleille syntyy kappaleisiin aivan oma suhde. Kuulokuvaan liittyvät muistot, tunnelmat ja tuoksut tallentuvat kappaleiden satavuotiseen muistiin. Jo tästäkin syystä levyjä kannattaa tehdä.

Olemme matkalla Raumalle. Tuomo ajaa, Joel lukee Pohjantähti II:a, Jukkis tarjoaa tietoliikenneinfrastruktuurin, jonka välityksellä minä kirjoitan teille, rakkaat lukijat. Paavo on keikalla Turussa, mutta kuitenkin ajatuksissamme. Pimeyden keikka soitetaan Rauman Kahvila Sopissa. Olemme treenanneet akustisenpuoleisen setin ja uusia sovituksia oli hauska soittaa. Pimeys tulee tänään iholle.

Tässä kevään keikkakalenteri:
17.5. Soppi, Rauma
18.5. Jalostamo, Hyvinkää (/w Pintandwefall)
25.5. Korjaamo, Vaunusali, Helsinki (/w Minä ja Ville Ahonen)
6.6. Kustaa Vaasa, Helsinki
7.6. O'Connell's, Tampere
8.6. Vastavirtarock, Kokemäki

- Pekka

Keski-Suomen hulinoista

Tie, minut vie. Ratissa villi kortti, Joel Mäkinen. Ai että, Jyrock oli meille hyvä! Mekin olimme sille. Järjestelyt pelasivat kuin Porin Ässät. Bändit olivat toinen toistaan parempia ja yleisö mukavasti messissä. Oli Betrayal At Bespiniä, oli Hello Giantsia, oli Mopoa ja Siinaita.

Me soitimme Pimeyden keikkahistorian menevimmän setin. Mukava kokeilla uutta. Poutatorven kanssa esiintynyt ystävämme Markus Pajakkala oli taas mukana kokoonpanossamme kurittamassa barskafonia.

Kevät tuli täällä ollessamme. Ajelemme uskontokirjan sinisen taivaan alla hyvillä fiiliksillä kohti Helsinkiä. Radion äänikuva kuulostaa kuin olisi alla kymmenen kuppia kahvia.

Jos jollain on kuvia Jyrockista tai Torvesta, niin laittakaahan tulemaan pimeysyhtye@gmail.com!

Pekka

Viittasin viidentoista vuoden takaiseen vitsiin ja riita oli valmis. Jukkis moitti ajamistani kirjavin sanakääntein: milloin jätin käsijarrun vetämättä, milloin kiilasin auton eteen, milloin näytin keskisormea ja milloin parkkeerasin huonosti. Lahden kohdalla vaihdoimme rooleja ja sovimme erimielisyydet.

Maailmassa on yli tuhat kieltä ja yli 1500 sanaa. Silti kristillinen huoltoasemaketju on ottanut nimekseen Jari-Pekka. Vuosia aiemmin olen tyytynyt naureskelemaan humoristiselle nimelle, mut nyt olemme Pimeyden kanssa kurvanneet huoltamon pihaan jo kaksi kertaa. Palvelu on ollut hyvää, ruoka on jaettu tasan, eikä olutpulloja ole voinut jättää bensiksen pullokoneeseen. Merkittävää ja kiehtovaa. Röökiä saa kuitenkin vetää, vanhoillislestaadiolaiseen tapaan.

Viime yö oli hyvä. Otin Huittisten Loirin kainalooni oikealla hetkellä ja Plutonium 74:n viimeisen soinnun kajahtaessa kiidimme jo kohti Omenahotels-ketjun hotellia. Jaoimme bäkkäriltä anastamani Vichy-putelin ja naureskelimme veljespedissä Pekan paulocoelhomaisille maalaisviisauksille. Kiitos Jyväskylä!

Joel

Lahden skandaali

Kaapelin parkkis - rock-karavaani lastattu. Takana viikko velvoitteiden parissa. Edessä keikka kotipesässä - Torvessa, sekä lauantaina Jyrockissa, Jyväskylässä. Ah, elämää.

Saavuimme Torveen ja Jartulta tuli heti sapiskaa, koska emme olleet ilmoittaneet omasta miksaajastamme. Änkytimme, että kyllä oltiin, mutta eipä oltu... Tsekki osoittautui yllättäväksi stressitestiksi. Lähes kaikki mikä saattoi hajota, hajosi. Olin jo lähdössä kotiin, mutta Joelin koiranpentukatse sai minut jäämään. Burgerit Capossa ja pari peliä Potti Di Márea. Verensokerit kondikseen

Illan ensimmäinen bändi, heinolalainen Mother, osoittautui loistavaksi. Nuoria kolleja, hyviä biisejä, sopivasti Rushia ja paljon lehmänkelloa. Sitten oli oman keikkamme vuoro. Esitimme levybiisien lisäksi yhden uuden kappaleen, joka hakee vielä muotoaan. Se tanssitti ja sitä oli mahdottoman mukava vetää. Tunnelma oli intiimi ja hikinen. Väkeä oli paljon, olimme tulessa. Tätä on rock! Suora leikkaus Jukkiksen vanhempien keittiöön, klo 3:30, rock-bändi kotitekoisen pizzan äärellä. Aamiaispöytä pani, jos mahdollista, vielä paremmaksi. Kiitos siitä! Nyt Pimeys suuntaa Jyväskylään.

Olemme eksyksissä. Tie on mutkainen ja Jukkiksen matkapahoinvointi äityi niin pahaksi, että hänen käsiinsä tuli stigmoja.

Täältä tullaan Jyrock!

Soundcloudissa kuultavissa levyltä uusi kappale, Kunnia!

https://soundcloud.com/pimeysyhtye/kunnia

- Pekka

Paluu Pirkanmaalta!

Kevään ensimmäinen vesisade viuhuttaa Transporterin pyyhkijöitä. Luonto kiittää ja talvi sulaa pois. Jukkiksen telakkatyöläisen asu luo merkityksiä ja mielikuvia, kun hän asettaa vakionopeudensäätimeen lukeman 140km/h. Tuomo on uppoutuneena musalehden pääkirjoitukseen, Paavo lepuuttaa ja Joelilla on työn alla Tauno Palon elämänkerta.

Telakan keikalla oli kiitettävästi väkeä ja veto oli onnistunut. Soitimme levyn biisit sekä lisäksi Turun. Katkaisin kielen, mutta onneksi illan toisen bändin, Getawaycabin kaverit olivat hereillä ja sain lainaksi kitaran ja kielenkin vaihtoivat. Kiitos siitä! Elämä jatkui ja kiinnosti. Encoressa soitimme uuden suosikkikappaleeni, Katalonian. Tuomo teki huuliharppudebyytin. Yleisö taputti läpi koko biisin kakkoselle ja neloselle. Tuntui hyvältä. Joelin standup-taidot viihdyttivät yleisöä ja soundit olivat ilmeisesti onnistuneet nappiin.

Keikan jälkeinen tunneseminaari nosti esiin kysymyksiä "keskinäisestä kommunikaatiosta", keikalla "kohtaamisesta" ja "tukemisesta". Välillä tulee keskityttyä soundiin. On elämässä muutakin. Tapasimme viimein promohenkilömme ja levy-yhtiömme yhteistyökumppanin, "Mainosmies-Makkosen". Pimeys-perhe kasvaa. Tuomo rummuttaa radiossa Matti Johannes Koivun biisissä. Mikäs sitä kulkurin on ollessa.

- Pekka

Manserockin pelastajat - osa 1

Transporter jättää mustaa Kaapelitehtaan eteen, kun Tuomo nostaa kytkintä. Edessä on kevään ensimmäinen keikka Telakalla, Tampereella.

Aikaisemmin päivällä kävimme Joelin kanssa länkyttelemässä Kaupunkiradiossa. Jotenkin juttu meni taas makaronilaatikkoon ja maalaisuuteen. Omasta levystä puhuu kuin lapsesta - "Se nyt on tommonen."

Kaapelitehtaalla Tuomo ja Jukkis odottelivat jo astetta pidemmällä vuokrapakulla. Olo oli kuin isommassakin bändissä, kun Jukkiksen kanssa suunnittelimme sählypeliä takatilassa. Joel ottaa tästä kopin.

- Pekka

"Ja noin" - otin kopin. Kiljuin Jukkikselle: "Nähdään Tampereella", sillä oma paikkani sijaitsee auton etuosassa. Luin Voima-lehden, aloin tuntea syyllisyyttä omasta henkisestä laiskuudestani ja hörpin vitaminoitua vettä. Vastuulliset journalistit eivät kuitenkaan saaneet hyvää fiilistäni huononemaan, vaan keikalle lähtö tuntuu mahtavalta.

Tampereelle on lähes poikkeuksetta nastaa mennä. Kaupunkiin liittyy vahvoja muistoja sydämen pakahtumisesta, aamuisista harhailuista Nekalan lähiössä ja lähdöistä ja tulemisista rautatieasemalla. Haikeutta ja hyvää nykyisyyttä.

Telakan saunaan ei tällä kertaa päästä, koska joku mulqvist on varannut sen jo ennen meitä. Pekan mukaan mainitsin asiasta "liiankin voimakkaasti" päiväisen radiohaastattelun yhteydessä, mutta omasta mielestäni päivittelin asiaa pasirautiaismaisella intensiteetillä.

Selviääköhän uuden hittibändin laulaja hengissä ensi kesän keikkarupeamasta? Pekka näki hänet aamulla Kurvissa juoksemassa spåraan, ilmeisesti pienessä laitamyötäisessä. Kapitalistinen järjestelmä on hionut rokista boheemin terän ja nyt mekin joudumme täyttämään veroilmoitukset ja venyttelemään.

Tekisi mieli soittaa jo uusia biisilöitä mutta veivataan näitä nyt vielä hetkinen ja katsotaan sitten. Olen kirjoittanut kymmenisen uutta rallia mutta eivätköhän pojat niistä suurimman osan teilaa, joten kirjoitan kymmenen lisää!

- Joel

Joel on kirjoittanut yhden (1) uuden kappaleen.

- Pekka

Pimeys - Pimeys

Levyä on nyt tehty huolella. Mankun joulukuisten pohjasessioiden jälkeen pääkallonpaikka siirrettiin Hämeenlinnaan, Teemu Vilmusen studiolle. Paikkaan, joka äänitysten myötä sai uudeksi lempinimekseen Miesten Huone. Levyä on ollut leppoisaa työstää Pomon kanssa radan varressa. Päivät ovat venyneet, eikä vapaata olla viikonloppuisin pidetty. Ollaan soitettu ja painittu. Laulettu ja naurettu. Oi elämää. Ollaan äänitetty syntikoita, sähkökitaroita, perkkoja, saksofonia, trumpettia, pasuunaa, flugaria, bassoklarinettia, lisää kitaroita, lauluja, noisea ja rhodeseja. Pari akkari- ja laulu- ja puhallinsessiota pidettiin myös Studio Kekkosessa, Helsingissä. Toiset biisit ovat saaneet äänitysten myötä aivan uuden elämän, toiset ovat pitäneet tutun, hyväksi havaitun muotonsa.

Keväällä ilmestyvästä levystä on täten tuleva monimuotoinen, niin musiikillisesti kuin teemallisestikin. Kyseessä on kokoelma tuokiokuvia elämän antisankareiden ja myötäeläjien kertomuksista ja havainnoista meiltä ja maailmalta - maalta, mereltä ja Ilmajoelta. Levyn miksaa Kekkosen armoitettu studiokettu, Julius Mauranen.

Mitäpä sitä selittämään, kuunnelkaa itse.

Tässä sinkku levyltä. Kappaleen nimi on sattuvasti Pimeys.
https://soundcloud.com/pimeysyhtye/pimeys

Nähään keikoilla!

Pimeys

Taivas varjele mikä sieltä tulee!

Studiopäiväkirja Pimeyden toistaiseksi nimettömän debyyttialbumin teosta, osa 1

Ja tapahtui niinä päivinä, että Pimeys päätti äänittää kaiken vielä kerran, ja vielä muutaman uuden kappaleen. Blogia aikaisemmin seuranneet ovat saattaneet todeta, että johan näistä samoista työnimistä on kerran jos toisenkin tällä foorumilla höyrytty. Syksyn keikkojen jälkeen ja Pomon tultua mukaan kuvioihin, homma on pikkuhiljaa saanut entistäkin kunnianhimoisempia piirteitä. Vanhat, alun perin demoiksi tarkoitetut, mutta myöhemmin julkaisukelpoisiksi osoittautuneet, ja vielä sittemmin julkaisematta jääneet versiot kuulostivat keikalla kuultuun verrattuna hieman haaleilta (paitsi Elämä kiinnostaa). Otimme siis suunnaksi Porvoon Magnusborgin kartanossa sijaitsevan Studio Mankun ja mukaan kasapäin soittimia, vahvistimia, Pomon, Julius Maurasen ja Paavo Malmbergin.

Perjantai 30.11.2012

Tultiin Paavon ja Tuomon kanssa jo perjantai-iltana tuomaan kamat ja kasaamaan rumpumikitystä. Sattui kuitenkin pienimuotoinen "sähly-episodi", emmekä päässeet kasaamaan kuin vasta myöhään yöllä. Sitä ennen sitten kokkailimme ja saunoimme Paavon kanssa. Tuomo lähti takaisin Helsinkiin ja äänittäjämme Julius Mauranen tuli vielä yösyömmenä kanssamme kasailemaan. Rumpukamat isoon soittotilaan, mikit pystyyn ja unille. 

-Pekka

Lauantai 1.12.2012

"Olemme olleet liirrossa jo monta kilometriä", valehtelin takana istuneille Jukkikselle ja Tuomolle Helsinki-Porvoo-motarilla. Lunta tuprutti jo kolmatta päivää ja maisema oli winter wonderland-henkinen. Tosiasiassa hallitsin auton kuin kontrapunktin. Koplamme matkasi kohti Porvoon Mankku-studiota, jonne Pekka, Paavo ja Juppu olivat menneet jo edeltävänä päivänä - huomatakseen että isossa äänitystilassa pelattiin sählyä. Pomomme Tuomas heräili vanhempiensa luota muutaman tunnin yöunien jälkeen - mies oli joutunut VR:n kyyditettäväksi.

Jukkis ja Tuomo väittelivät Children of Bodomista. Beach Boyssista sentään päästiin yksimielisyyteen. Päivittelimme amerikkalaisyhtyeen surullista tarinaa: tyranni-isän pojista kasvoi hymyileviä, surffauksesta laulavia alkoholisteja ja skitsofreenikoita. Miksi niin monen hienon yhtyeen tarinaan liittyy jotain sanoinkuvaamattoman surullista?

Aloitimme Turku-biisin äänityksillä. Minä en ymmärrä kun muut puhuvat plate-kaiusta. Ne, jotka pitävät tekniikasta kirjoittelevat Riffi-lehteen. Tuomon rumpujen soitto kuulostaa hyvältä. Hän itse puhuu "qvasi-sufflestaan" rentona ja itsevarmana. 

- Joel 

Jengi saapui yhdentoista aikoihin lauantai-aamuna. Päivä meni pitkälle orientoituessa ja tsekkiä tehdessä. Pomo saapui paikalle juuri kreivin aikaan, kun kaikki oli valmista ja alettiinkin sitten heti vetää Turkua nauhalle. Montaa ottoa ei tarvittu. Homma toimi hyvin ja oli kiva soittaa. 

Meillä oli mukana paljon rumpuja, bassoja, kitaroita, vahvistimia ja kosketinsoittimia. Itse pidin erityisesti kitara-ajattelija Jaakko Murrokselta lainatusta Rickenbackerista. Viriteltiin ja kokeiltiin ja taas vaihdettiin ja viriteltiin. 

Äänitys hoitui live-meiningillä. Pariin biisiin vedettiin laulutkin lennosta ja niistä tuli ehkä juuri siksi parasta. Otettiin jokunen ehjä otto joka biisistä ja valittiin sitten paras. Me juoksimme partiolaisletkana soittotilan ja tarkkaamon väliä ja kuulimme kommentit tarkkaamon väeltä, Pomolta, Paavolta ja Jupulta. Sitten soitettiin uudestaan tai uusi setuppi tulille jos biisi oli valmis. Todella intensiivistä musiikin juhlaa ja tiimityöskentelyä parhaimmillaan. Soittamisen ilo ja meininki todella tarttui näihin äänitteisiin. Tuntuu etuoikeutetulta soittaa ja levyttää näin näkemyksellisten ja taitavien tyyppien kanssa. Miksausvaiheessakaan ei tarvitse nyt alkaa nyhjäämään iskuja paikalleen vaan voi keskittyä olennaiseen. Illalla kokkasimme iltasikaa Matti Johannes Koivun tapaan.

- Pekka

Sunnuntai 2.12.2012

Päivän ekaksi biisiksi valikoitui bändin alkuajoista mukana matkannut Rakennukset-kappale. Siinä on omat temppunsa, mutta lopulta groove löytyi ja homma asettui sitä myöten. Myös yksi aivan uusi, keikoilla vielä soittamatta jäänyt biisi äänitettiin. En voinut laulaa mukana, koska sanat ovat kesken.

Illalla Paavon piti palata Helsinkiin. Muut pitivät breikkiä ja kiskaisin nauhalle yhden akkaribiisin parilla otolla. Tuli hieno ambienssi ja jostain kaukaa hyvää lähdön tunnelmaa. Sen perään soitettiin Asema. Oli vähän vaikeuksia löytää juuri ne oikeat soundit, mutta lopulta biisistä kehkeytyi timantti. Tuomon ja Jukkiksen komppi on siinä jotain sanoinkuvaamattoman upeaa. Lopulta sunnuntaina narulle tarttui kokonaista kuusi biisiä. Muuten, ihan oikeasti siis äänitettiin myös nauhalle. Päivän biisien tunnelmat vaihtelivat Randy Newmanista Prefab Sproutin ja Smithsin kautta XX:ään ja lopulta Pave Maijaseen. Juppu kokkasi pastapotin ja yöllä käytiin taas saunassa. Olin päivän päätteeksi totaalisen poikki, mutta onnellinen.

-Pekka

Maanantai 3.1.2012

Keskustelimme maananantaiaamuna kaupunkien rakentumisesta ja yhteisöistä Pomon kanssa. Rupattelumme ajautui lapsuuden päähänpinttymiin, ja muistin rakkauteni karttoja ja joukkoliikennettä kohtaan. Opettelin pienenä Lahden kaikkien bussilinjojen aikataulut. Juppu jakoi tämän kiintymyksen.

-Joel

Siitä suora leikkaus Magic the Gathering-sarjaan ja Pimeys-levyjulkaisularppiin. Teimme Näin sinut unessa -biisistä taannoin uuden, ehomman sovituksen ja se päätyi narulle laulustemmoja myöten livenä. Hieno fiilis. Olispa ollut videokuvaaja. Maanantaille oltiin jätetty kolme "varmaa nakkia", mutta kylläpä niissäkin saatiin aikaa kulumaan. Paketoitiin studio illan päätteeksi ja oltiin vasta myöhään yöllä kotona Helsingissä. Rock-historiaa tehdessä ei tunteja lasketa.

-Pekka

Annoskateus Pihtiputaalla sekä muita edesottamuksia

Skarppasimme Joelin kanssa perjantai-aamuna torstai-illan Tapio Liinojan 30v lavalla -vedosta huolimatta Kaapelille jo yhdeksän aikaan. Muut veitikat, Tuomo, Jukkis ja miksaajamme Paavo saapuivat aikaan paikkaan odotetun. Lähdimme köröttelemään kohti Kalajokea. Pohjoisen matkasta oli tuleva ikimuistoinen.

Matkan aikana viihdevastaava, Joel, oli kehittänyt heikon kirkkohistoriatietokilpailun. Ristiriidassa aihepiirin kanssa oli putoamisuhan alla oleville suunnatut seksivisailukysymykset. Pimeys on ristiriitojen repimä yhtye ja siksi kiinnostava. Söimme herkullisen lounaspöydän Pihtiputaan takkatuvassa, mutta Jukkiksen mielestä ateria muistutti enemmänkin "huonoja pitoja" kuin gourmet-illallista. Kirjoitimme silti vieraskirjaan, että kaikki nautimme varauksetta. Ristiriidat jatkuivat.

Kalajoen kartingrata sesongin huipulla

Kalajoen keikkamesta oli sitä, mitä olimme unessakin nähneet. Kultakala palvelee paremmin Sillanpään ja Särökiven kaltaisten artistien esiintymisareenana. Pimeyden kaltainen, nuorten poikien nenäkkyyteen nojaava musiikki saattaa olla sen karaokesta kahdeksan euroa maksaneille asiakkaille enemmän häiriöksi kuin nautinnoksi. Onneksi Jukka Ässän hahmot piristivät iltaa. Nämäkin on nähtävä ja tehtävä.

Aamulla herättyämme otimme jaon kahteen, toinen puolisko Pimeys & Ässä -leiristä lähti roudaamaan ja toinen puolisko kylpylään. Kylpylässä taannuimme lapsen tasolle pulikoidessamme sydämemme kyllyydestä. Kehittelimme levynkansi-idean, jossa myyttinen pappi-Joel kannatteli halvaantunutta Tuomoa veden päällä minun ja Paavon toimiessa lahkolaisina.

Raahen puutaloaluetta Kolmen Tuuman Kuppilan kulmalta

Ajelimme Raaheen, jossa soittaisimme myöhemmin Kolmen Tuuman Kuppilassa. Raahe tuntui eilisiltaisen pettymyksen jälkeen kuin keitaalta aavikolla. Hyvin kunnossapidetyt puutalot, mukava henkilökunta ja oikea PA saivat vatsamme kihelmöimään odotuksesta. Keikka olikin hyvä, ilta kaikin puolin onnistunut ja ihmiset diggailivat encoreen asti. Tästä innostuneena esitimme aikaisemmin keikoilla soittamatta jääneen Katalonia-kappaleen. Taidamme ottaa sen tavaksi. Yöllä Joel teki itselleen viikset Dillingeristä.

Paluumatka kului Facejuggler-naamoja katsellessa ja levyn nimeä miettiessä. Vahvimpina ehdokkaina tällä hetkellä ovat "Karitar", "Karitartar", "Karitartar-kastike", "Entäs Metti?", "Proteesi", froteepäällysteinen levy "Froteesi" sekä perinteisempi "Wouwoijee", joka Tuomon mukaan kirjoitetaan oikeaoppisesti kylläkin "Woh woh yee".

Pohjoisen valloitus oli siis vaiherikas ja yllätyksellinen - aivan kuten elämäkin.

- Pekka

Kuvat: Jukkis Virtanen & Tuomo Laakso

BABIT - Boys are back in town

Kaikki menee hyvin kun olet 18-vuotias. Tytöt hymyilevät sinulle takarivistä kätellessäsi rehtoria valmistumisen johdosta. Myöhemmin illalla juot halpaa viiniä Pikku-Veskun puistossa ja samat tytöt hymyilevät sinulle. Bändisi keikoilla käy paljon ihmisiä. Elämä tuntuu kevyeltä. Se kiinnostaa. Mahdollisuudet ovat loputtomat.

Yhtyeessämme ei ole enää 18-vuotiaita. Me olemme puoliaikuisia hipstereitä, joilla on vanhan miehen ajatukset. Enää halvan viinin juominen ei tunnu samalta. Täytyy olla kallimpaa, sillä ikätoverit ovat siirtyneet parempiin merkkeihin.

Otin yhteyttä paikallismedioihin mainostaakseni keikkaamme. Kukaan ei vastannut. 18-vuotiaana minun pärstäni oli "Etlarin" kulttuurisivujen kannessa.

Tästä huolimatta Torvessa soittaminen tuntuu poikkeuksetta hyvältä. Ystävät hymyilevät, yleisössä ja siinä sinun vieressä ja takana. Viinin hintaa ei kysellä, Jarttu tarjoilee sen - hymyillen.

Esiintyminen Torvessa tuntui mahtavalta. Soitimme vapautuneesti, mölisimme, ja ennenkaikkea diggailimme musasta, toisistamme ja yleisöstä. Tällaista pop-musan soittaminen pitää tuntua! Ystäväni J. Sorjanen sanoi että keikkamme "herätti ajatuksia, nauratti, itketti". Koen että onnistuimme.

Rumpalimme Tuomo Laakso ja miksaajamme Paavo Malmberg saivat ylistystä useilta tahoilta keikan jälkeen. On todennnäköistä että kannuttajamme ja nappulanvääntäjämme ylpistyvät lähiviikkojen aikana. Seurauksista saat lukea "plokistamme".

Touché!

Sir Mäkinen & P. Nisu (tiedon valtatien välityksellä)

Turku!

"Muistatko sen saaliimme silloin" laulaa Jukka Ässä Volkswagenimme eetteristä. Ensilumi tuli eilen. Ulkona on vittumaisen kylmää. Näillä eväillä suuntaamme Tampereen pääkaupunkiin, Turkuun.

En tunne Turusta ketään. Paitsi Saana Sauron, joka on vanha ystävä Lahti-ajoilta. Ja Isoviidan Riikan, jolla on maailman paras isä.

Ajatus Turusta on ristiriitainen. Toisin kuin Tampere, joka ottaa syliinsä jo Toijalan kohdalla, Turku on nihkeilevä isäntä. Olo on poikkeuksetta vieras. Toisaalta Turussa on Suomen kaunein joki. Tosin Tuomo on sitä mieltä että Suomen kaunein joki on Heinolassa. Ja Pekka tietysti vetää Suomen Missisippiin: Kokemäenjoki. Mene ja tiedä.

Mukavaa, ettei Jukkis kykene pakenemaan suoraan keikan jälkeen ketunhäntä kainalossa, vaan pääsee syleilemään allekirjoittaneen sileitä pakaroita Omenahotellin hämäräiin. Se parantaa ryhmädynamiikkaa.

Ryhmädynamiikkaa paransi myös Tavastian keikka. Soitto soi heleästi ja tempot pysyivät aisoissa veremme kiehumisesta huolimatta. Jukkis nauroi vaivaantunen miehen naurua Pekan ja minun naljailullemme.

Turkuun lähtee "ydinpuun" lisäksi kaksi ulkomaantoveriamme: David Espajanjasta ja Slava Venäjältä. Pimeys on monikulttuurinen orkesteri. Lisäksi sukuni juuret tulevat Venäjältä ja Saksasta. Slava toi myös pullon kirkasta rajanaapuristamme. Kurki-vodka on parasta väkevää salmiakin jälkeen.

Huomenna äänestämään.

Sydämeni jäi Tampereelle, synani Hämeenlinnaan!

Heräsin suonenvetoon tilapäisasumuksessa. Pekka ja Tuomo olivat Kalevassa, minä Tammelassa. Vesa Vierikon opit olivat tilapäisesti unohtuneet: illan viimeinen Burana oli jäänyt ottamatta.

Illan keikkapaikka, Doris, oli täyteen ammuttu ja väkeä oli jonoksi asti. Vanhemman lahtelaismiehen sanoin "väkeä oli kuin Reippaan pelissä". Jännitys purkautui posliinia pitkin alas nesteeseen, sittemmin putkea pitkin kohti jätelaitosta. Ja edelleen kohti Itämerta.

Keikalla Pekan ystävät "huutelivat". Minulla oli vähemmän ystäviä yleisössä, ehkä muutama. Suosio muutti Pekan persoonaa, ja hän pohdiskeli syitä suosioonsa kappaleiden välissä. Päädyimme lopputulokseen: Pekka on "mukavampi" persoona.

Torvet puuttuivat. Akuliina oli "tiesmissä" ja Pajakkala "muualla" - epämääräistä mutta uskottavaa. Onneksi Paavo oli "läsnä" miksauspöydän takana.

Nelikenttä (ns. joulukuusimuodostelma) - tuttu treenikseltä, vaan ei keikalta. Ensimmäinen ydinpuun keikka toimi mukavasti. Pekka aprikoi keikan jälkeen "heittäytymisen määrää" ja minä "balladien määrää". Ihmiset hymyilivät ja liikuttivat vartaloitaan rytmisesti, joten uskoakseni kyseessä oli vierasvoitto. Aplodeerauksia ja selkiintaputuksia.

Tänä aamuna Klubilla lounas ja Pariisin kevään soundcheck. Isot pojat lavalla, pikkupojat käristyksen äärellä. Ensi vuonna me lavalla, Pariisin kevät alekorissa. Ja uudet pikkupojat puolukkasurvoksella.

Puhelu Helsinkiin, sauna lämpimäksi. Biisin aiheita: 1) Kun jalat ei kanna, 2) antakaa mun elää, 3) Iphone äppsejä ja räppsejä.

Kiitos!

Joel (sekä takavasemmalta P. Nisu)

Paluu rikospaikalle

Monihan varmaan luulee, että meille tämä homma on lasten leikkiä...

Alkusyksystä totesimme, että levy ei ole valmis. Lähellekään. Neuvottelut mystisen Pomon kanssa johtivat siihen, että olemme buukanneet uuden studiokierroksen. Muutama uusi biisi luvassa, ja jokunen vanhempikin biisi on saanut keikoilla uuden elämän, uudet vaatteet tai uuden sormituksen.

Treeneissä on ollut hienoa luomisen vimmaa ja jamittelua. Viimeksi homma tosin kaatui yksilöllisyyttä korostavaan fuusio-iloitteluun. Joel on esittänyt Rakennukset-kappaleesta nyt portugalinkielistä bossa nova -versiota sekä japaninkielistä versiota koto-säestyksellä. Alamme painia genrekysymysten lisäksi siis kielikysymyksen kanssa.

Iloksemme yhtyeemme noteerattiin YleX:n ja Rumban järjestämässä Tulevaisuuden Tusina -äänestyksessä:
http://www.rumba.fi/arvon-yleiso-tarjoamme-teille-nyt-maamme-parhaat-banditulokkaat-tulevaisuuden-tusina-2013-32601/

Tulevat keikat:
18.10. Lost In Music, Doris, Tampere (w/ Death Hawks, Idiomatic)
25.10. Tavastia, Helsinki (w/ Jukka Ässä)
27.10 Klubi, Turku (w/ Jukka Ässä)
9.11. Torvi, Lahti (w/ Atlético Kumpula)
16.11. Kultakala, Kalajoki (w/ Jukka Ässä)
17.11. Rytmikellari, Raahe (w/ Jukka Ässä)
5.12. Le Bonk, Helsinki (w/ Super Janne)

Suomi - sarvikuonojen maa

Olemme vihdoin kaikki samassa maassa ja tällä viikolla jopa samassa kaupungissa, joten treenattiin parinakin päivänä. Soitettiin Joelin uusia hyviä biisejä ja oli kerta kaikkiaan hienoa soittaa bändin kanssa. Ja sähkistä! Uusien biisejen kohdalla namedroppailtiin ajatuksia kuten Eppu Normaali, The xx, Bon Iver, Randy Newman, J. Karjalainen, Andrew Bird, Feist, Phil Collins... Maanantaina Saastamoisen Ike otti bändistä hienoja kuvia, joista lisää myöhemmin.

Näennäisesti nyt kesän aikana on ehtinyt tapahtua paljon, todellisuudessakin kyllä. M.dulor julkaisi Elämä kiinnostaa -sinkun ja kokopitkä on pöytälaatikossa ja kolistelee siihen malliin, että kohta se varmaan tulee ulos. Sinkku on soinut radiossa se on ollut mahtavaa. Palaute on noin muutenkin ollut lehtijuttuja myöten positiivista.

Valmistaudumme todennäköisesti ennenkokemattoman runsaaseen keikkasyksyyn ja jokunen keikka onkin jo sovittu. Ensimmäinen onkin sitten 24.8.2012 Tavastialla Jätkäjätkien kanssa. Suurimmalle osalle bändistämme eka veto Suomen rock-mekassa. Ei taatusti viimeinen!

http://www.tavastia.fi/tapahtuma/23378

Pekka

Elämä kiinnostaa / Näin sinut unessa

Paavo jatkoi siitä mihin mulla miksaukset jäi ja nyt paketti alkaa olla saunailtaa vaille valmis. Sitä tosin joudutaan vielä tovi odottamaan.

Yhtä kaikki, ensimmäiset kaksi biisiä nyt kuunneltavissa osoitteessa http://soundcloud.com/pimeysyhtye

Olkaa hyvät! Tää on Pimeys!

Upean kansikuvaksi päätyneen taulun on maalannut rumpalimme Tuomo Laakso. Teoksen nimi on osuvasti Rock'n'roll. Lisää maalauksia osoitteessa http://www.tuomolaakso.net

Olen hautausmaa

Miksasin viisi päivää ja sain valmiiksi viisi biisiä. Jälki miellyttää, mutta aikani kertakaikkiaan loppui kesken. No oikeestaan miksasin kuus biisiä, mutta Näin sinut unessa kaipaa vielä pientä säätöö. Sain siis valmiiksi biisit Veli, Kunnia, Rakennukset, Muut on jo menneet sekä Elämä kiinnostaa.


Kokemus on ollut raskas ja antoisa. 20 metriä maan alla, yksin. Välillä olen vaeltanut syvällä Pimeydessä ja välillä kokenut onnistumisen hetkiä. Paavo on käynyt välillä kannustamassa ja facepalmaamassa. Lisäksi olen ollut irtolaisena veljeni ja Joelin sohvalla, koska irtisanoin kämpän. Ei siis ole ollut muuta paikkaakaan kuin Musiikkitalon luxus-tarkkaamo.

Biisien yleissoundi on täyteläinen ja pyöreä, myöskin dynaaminen ja ajaton. Mitä ikinä se tarkoittaakin. Myös Poutatorven jätkät poikkesivat kuvaussessioidensa ohessa moikkaamassa ja saivat kokea ensiesityksen loistavasta Muut on jo menneet -proge-eepoksesta. Radio Helsinkiä veikattiin.

Mutta mutta, nyt musiikki alkaa saada lopullisen kuosinsa. Paavo miksaa loput biisit, koska itse lähden nyt Barcelonaan puoleksi vuodeksi. Puoli vuotta poissa Pimeydestä on synkkää, mutta kohtahan tulee jo kevät ja kevään myötä biisit eetteriin.

Tämä on musiikin tekemisen parhaita hetkiä. Vaalitaan salaisuutta, joka paljastuttuaan tulee tekemään koko maailmalle niin paljon hyvää.

Kuvat eivät liity miksaukseen ja ovat Heikki Hyväsen omaisuutta.

Pekka

Toinen kohtaus

Eilen laulettiin yömyöhälle. Meri myrskysi ja lunta satoi. En muista äänitysjärjestystä enää. Molemmat päivät olivat niin intensiivisiä, että laulusuoritukset on hämärtyneet päässäni vellovaksi öiseksi mereksi.

Patjojen avulla kyhäsimme oivan laulukopin "mökin" yläkertaan. Äänityskalustona meillä oli etuasteena Avalon Designin VT-737 ja mikkinä Shure SM7. Kokeiltiin myös Neumann U87:aa, mutta tuntui molemmilla toimivan paremmin se SM7. Ehkä se oli myös tilan kannalta fiksumpi valinta...

Kumminkin, välillä laulut irtosivat paremmin, välillä huonommin. Toiset biisit menivät ykkösellä ja toisia rassattiin ja rassattiin. Lopulta kuitenkin taidettiin paketoida homma pikkuisen etuajassa stemmoineen päivineen. Välillä tehtiin kunnon juustopaahtovanukasta, välillä vähän hillitympää.

Huomenna alkaa miksaajan yksinäinen tie Pimeyden sydämeen.

Lähtisitkö silloin kanssani Pimeyteen?

Johan oli lomat! Pekka lupasi ettei juo enää koskaan kuten uudenvuodenaattona, mutta epäili itsekin Caipirinha-päissään jakavansa rahaa ja takapuolta Barcelonan kaduilla vielä tämän kevään aikana.

Voisin suunnitella Complete vocal -laulutekniikan uudestaan: tuoreina "laulumoodeina" ns. Suomi-tatsin Lauri Tähkä-henkinen renkiääni ja hempeän äitelä "juustonen ku Mikko Kuustonen" -saundi. Muita en osaa. Nykytekniikka mahdollistaa onneksi "tehään näistä"-stailin.

Ensin "Rakennukset", sitten "Veli".

Joel

Musiikin iloittelua

Näin sinut unessa onnistui sekin mallikkaasti. Tämän jälkeen aloimme sitten tehdä päällekäisäänityksiä. Kuorrutin Elämä kiinnostaa -biisin kitarasiirapilla ja miksauksessa aion hukuttaa koko kappaleen kaikuun. Tuomo soitteli vähän tamburiineja ja kuuntelimme sitten läpi viikonlopun aikaansaannokset. Ja voi sitä riemunkiljuntaa! Joel lauloi vielä Kunnian ja sitten alkoikin tapahtua.



Akuliina toi naisellisen lämpönsä studioon ja aloimme äänittää trumpettia. Mikitimme trumpetin Electro Voicen RE20:lla sekä AKG 414:lla. Lisäksi äänitimme molemmat tilaparit. Kauaa ei nokka tuhissut kun diplomi-ihminen tarjoilee parastaan. Trumpettikruunun saivat kappaleet Helsinki, Turku sekä Veli.



Sessio oli sitä myöten selvä ja täytyy sanoa, että yksi parhaista ikinä. Meistä kuullaan vielä.

Miten tästä eteenpäin?

Pohjat ovat purkissa. Seuraavaksi odottelemme, että Akuliina toisi studioon hyvän maun ja rumien puhuminen voisi viimein loppua. Sillä välin äänitämme lisää kitaroita ja sitten vielä vähän lisää kitaroita. Tuskinpa ehditään lauluja tänään. Siihen pitäisi varata puolisen tuntia Joelin itkettämiseen, että saataisiin yhtä autenttiset kuin demolaulut. Käytiin Indian Expressissä syömässä.



Äänityksistä koostetaan myös saamelainen opetusnauha:
"Kaksikymetnelj tapa käyttä rollivirveli"

Pekka

Hyvä veli!

Aamu alkoi V:llä, eli Veljellä. Hempan muistokonserttiin tehty biisi on yksinkertaisuudessaan yllättävän vittumainen: miten soittaa ainoastaan yksi sointu tahdissa? Meikäläinen napsuttelee Moogilla vaikka minkälaista tilua, mutta kun pitäisi pysyä kieltäytymyksessä tekee heti mieli karkkikulholle.

Pekka löysi itsestään Edgen laajentamalla äänikuvaa hengellisillä ylä-äänillään. Etutukka hytkyy tahdissa rokin, jalat hakevat rytmiä Jiven - tätä on kunnon meininki!



Tuomon on vaikea valehdella, joten minä haen hänelle "opiskelijakahvin". Vaikka jokaisen mielestä kusetus todentuu jo myyjän asettamassa hinnassa, on rumpalimme vaikea huijata omatuntoaan.

Hyvä veli! Seuraavaksi: Näin sinut unessa.

kuvasi Jukkis Virtanen.

Hyvät hyssykät

Huom. biisien nimet ovat työnimiä.

Ei oltu ihan tyytyväisiä eiliseen Helsinki-biisin alun ottoon. Jotenka kiskastiin se sitten vielä uudemman kerran ensin Jukkiksen kanssa akkariosiot ja sitten perään bändin kanssa biisi loppuun. Haikeaa lopputekstitunnelmaa. Akuliina soittaa tähän vielä trumpetin.

Seuraavaksi soitettiin yks bändin ihan ekoista biiseistä eli Rakennukset. Eka otto oli erittäin hektinen. Soitettiin sit myös klikin kans pari ottoa, mutta tuntui vähän väkinäiseltä. Homma loksahti kuitenkin uomiinsa vähän hitaammallta tempolla ja lopputuloksena hiomaton timantti.

Tokana vedettiin Elämä kiinnostaa. Helppoa ja hauskaa. Ei oikeestaan ongelmia. Tähän pitää vaan äänitellä jälkeenpäin vähän akkareita ja lisää sähkiksiä.

Seuraavaksi oli sitten vuorossa Joelin synkkien biisien putki. Ekana Kunnia. Tästä tuli todella kova. isoa soundia ilman että soitettiin erityisen isosti. Piinaavaa ja painavaa. Tässä vaiheessa taidettiin myös lukita Pimeyden prinsiipit: tiukkuus - jylhyys - ystävyys, tietyin ehdoin.

Joelin Turku soitettiin melko samalla setupilla. Tää on kaikille vanhoille naisille yleisössä. Tähänkin luvassa Akuliinan ihanan herkkää ja pohjois-eurooppalaista trumpettia.

Vielä oli jäljellä Muut on jo menneet, joka on todellinen eepos. Siinäkin tajuttiin jättää ilmaa sovitukseen ja prkl että voi noin yksinkertainen rumpukomppi kuulostaa noin törkeen hyvältä.

Keräiltiin kamat ja tunnelma säilyi mahtavana koko päivän. Aika hyvä tahti myös - 8 tuntia, 6 biisiä + lounastauko. Kokemus tuo varmuuden. Kokemus luo Pimeyden.

Pekka

Pekan sanomaa:

"Tässä lyövät kättä proge ja moderni meininki!"

Kun silmäni mä auki saan ja Pimeyden nään siinä vierelläin...

Ah, tuntuu niin hyvältä kun joku oikein editoi! Äänittäjämme Paavo Malmberg tuntee tieteet ja taiteet, laskee äänen värähdyksen sekunnissa ja niputtaa muusikon onnistumiset äänitteeksi!

Kuva: Tuomo Laakso

Joel kirjoitti jo hauskemmin, itse kirjoitan tylsästi asiaa.

Pimeys:
Joel Mäkinen - koskettimet laulu
Pekka Nisu - kitara, laulu
Jukkis Virtanen - basso
Tuomo Laakso - rummut

Käytössä oli siis Musiikkitalon uudenkarheat Iso ja Pieni soittotila sekä Emile-tarkkaamo. Äänittäjäpartnerina toimi Paavo Malmberg - renesanssimies, ystävä ja visionääri. Tällä kertaa ei todellakaan voi syyttää kamoja tai tiloja jos musa ei toimi. Jo lähtösoundit kuulostivat todella hyviltä. Laitan linjalistan tänne, koska en jaksa perusteluistani isommin tilittää.

Mutta niin, tuota kasattiin rummut melko keskelle Isoa soittotilaa. Mun kitarastyrkkari Fender Hot Rod Deville, sekä Sibelius Akatemian Vox AC-30 asetettiin isompaan koppiin ja Jukkiksen Ampeg V804 (??) pienempään koppiin. Joelin flyygeli ja synakioski sijoitettiin pieneen soittotilaan.

Perus rumpumikityksen lisäksi oli käytössä siis kolmekin erilaista tilamikitystä. Yksi lähempänä oleva Oktavan herttapari. Toinen Oktavan pallopari noin 3,5m korkeudessa sekä yksi AKG 451, joka oli muovilaatikossa lattialla. Aika siisti soundi!

Tilasoundi kuulosti Tuomon soittamana aivan naurettavan hyvältä. Tuomon piti lähteä kasailun jälkeen illaksi keikalle. Muut lähdettiin syömään ja sen jälkeen alettiin äänittämään Akkaribiisiä, nimeltä Katalonia. Soitin ja lauloin samaan aikaan ja soundas oikein hyvältä. Kitara lähimikitettiin kahdella Neumann KM-184:lla. Laulumikkinä käytin Shuren SM-7:aa, joka oli muuten meillä myös basarin ulkopuolisena basarimikkinä. Akkari meni mikkisysteemin kautta myös mun Hot Rod Devilleen ja se toimi hyvin. Äänitin myös huuliharpun. Aika autenttinen meininki.

Seuraavaksi alettiin äänittämään Helsinki-biisin alkua, jossa soivat vaan basso ja akkari. Ei oltu ihan tyytyväisiä ottoihin, mut lähdettiin nukkumaan. Huomenna jatkuu!

Pekka

Wou-woi-jee - tää on Pimeys!

16.12.2011

Wou wou i jee, hii ni giza!

Perjantai. Toivoa täynnä. Aamu alkoi autokoululla kun allekirjoittanut suuntasi laina-Opelinsa kohti teekkarikylää. Harva tuntee reitin, vielä harvempi jättää ajo-ohjeet lukematta. Ajoin sinne tänne, intuition varassa, ja hurmio vaihtui harmioksi. Töölön torin symmetria tarjosi kääntöpaikan. Helsingin keskustan läpi on helvetin mahdotonta ajaa alle tunnissa.

Otaniemessä odottivat laupiaat samarialaiset Pekka ja Jukkis, jotka mukiloinnin sijaan ottivat minut syleilyynsä – oletin pysyväni yhtyeessä. Opel täyttyi ääriään myöten ja siirryimme nauttimaan teekkareille varta vasten tehtyä apetta. Ruokaillessa keskustelimme eräästä nuoresta musiikkijournalistista, jonka musiikillisesta menneisyydestä oli kahdenlaista tietoa. Ivallinen nokkeluus on pohjimmiltaan estyneisyyden muoto ja jokainen toimittaja on salaa halunnut olla tekijä. Ei kukaan ole arvosteluihin tykästynyt.

Puhuimme myös Ropecon-roolipelitapahtumasta jossa olin monta vuotta sitten viettänyt yhden kusenpolttaman viikonlopun. Pekka kertoi nähneensä läskin ninjan Alepassa. Roolipelaaminenkin on estyneisyyden muoto.

Varastimme kahvit ja matkasimme Musiikkitaloon. Kuinka rock voi olla yhtye joka äänittää Sibelius-Akatemian studiossa? Rock on toisaalta menettänyt jo rehellisen kapinansa. Pimeyden osaksi jää pöyhkeä proge.

Näin sinut unessa-kappale on saanut jo monta väännöstä, heikompana kenties Pekan selitys alienista Jukkiksen sisällä: ”Näin sinut Jukessa.”, vahvimpana ”näin sinut budeissa”.

Wou wou i jee, hii ni giza!